Ajankohtaista

Elokuu on apurahojen hakukuukausi

SSSL:n rahaston apurahat vuodelle 2020 haetaan elokuussa 2019. Apurahasovellus aukeaa torstaina 1.8. klo 00.01 ja sulkeutuu lauantaina 31.8. klo 23.59. Linkki hakusovellukseen on tämän uutisen lopussa.

SSSL:n rahasto myöntää apurahoja ammatillisen ja yleissivistävään opiskeluun sekä opintomatkoihin.

Päätökset apurahoista toimitetaan saajille vuoden 2020 helmikuun 15. päivään mennessä.

Apurahoja haetaan sähköisesti (paperinen haku ei enää ole mahdollista) tämän linkin kautta.

 

Jäsenmatka Tarttoon 2019

SSSL:n ensi vuoden jäsenmatkan määränpäänä 10.-13.6.  on Viron toiseksi suurin kaupunki Tartto, jota kutsutaan myös Emajõen Ateenaksi. Lisäksi tutustutaan luonnonkauniiseen Rõugeen ympäristöineen. Matkalle lähdetään maanantaina 10.6.2019 klo 9.00 Länsisatamasta Eckerölinen m/s Finlandialla. Tarttoon ajetaan Põltsamaan kautta, jossa pysähdytään ja nautitaan kevyt lounas.

Põltsamaalta matka jatkuu suoraan Tarttoon ja siellä majoitutaan aivan kaupungin keskustassa sijaitsevaan Pallas-hotelliin. Majoittumisen jälkeen tehdään kävelykierros historiallisella Toomemäellä. Tulopäivänä ei ole järjestetty yhteistä illallista, sillä kaupungin keskustassa on runsaasti eritasoisia ja –hintaisia ruokapaikkoja, joista jokainen voi valita mieleisensä.

Toisena matkapäivänä tutustutaan Tarton tärkeimpiin nähtävyyksiin. Päivä aloitetaan käynnillä Tarton yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, joka on monipuolinen ja varsinkin ulkoalueeltaan huomattavan laaja. Sen jälkeen ohjelmassa on tutustuminen pari vuotta sitten avattuun Viron kansallismuseoon eli ERM:iin. Parin tunnin museokierroksen jälkeen on vuorossa lounas Kohvik Wernerissä, joka oli aikoinaan tuttu paikka myös Aino Kallakselle ja Eino Leinolle.

Lounaalta siirrytään vuonna 1632 perustetun Tarton yliopiston päärakennukseen, jossa vieraillaan talon omassa taidemuseossa, karsserissa sekä yliopiston juhlasalissa. Juhlasali on suomalaisittain kiinnostava etenkin siksi, että peräti kaksi Suomen tasavallan presidenttiä on pitänyt siellä puheen viroksi. Päivän viimeisenä vierailukohteena on hienoista terrakottaveistoksistaan tunnettu Jaanin kirkko. Myöskään toiseksi illaksi ei ole varattu yhteistä ruokailua, vaan jokainen voi valita illallispaikan omien mieltymystensä mukaan.

Kolmantena päivänä tehdään retki Rõugeen, joka on Tartosta kaakkoon. Sen maisemat ovat erityisen kauniita ja siellä on myös lintuharrastajien suosima satakielilaakso. Ennen Tarttoon paluuta käydään vielä Tõraveren observatoriossa. Päivän ohjelman päättää yhteinen illallinen Püssirohukelder-nimisessä ravintolassa.

Viimeisenä matkapäivänä poiketaan heti aamusta Tarton torilla ja sitten Eliel Saarisen suunnittelemassa Paavalin kirkossa. Paluumatkalla Tallinnaan pidetään kahvitauko Paidessa ja tehdään lyhyt pysähdys Türilla, minkä jälkeen ajetaan suoraan Tallinnan satamaan. Laiva Tallinnasta Helsinkiin lähtee klo 18.30 ja se saapuu Helsingin Länsisatamaan klo 21.00.

Matkan hinta sisältää laivamatkat Tallinnaan ja takaisin, bussikuljetukset, opastukset ja sisäänpääsymaksut tutustumiskohteisiin, majoituksen aamiaisineen Pallas-hotellissa Tartossa, buffet-aamiaisen laivalla, yhden illallisen ja kolme lounasta sekä kahvi-/teetarjoilun ja leivonnaisen Paidessa sekä paluumatkalla buffet-illallisen laivalla.

Matkan hinta on 410 euroa/ henkilö 2 hengen huoneessa. Yhden hengen huoneesta hotelli perii lisämaksua 75 euroa/3 yötä, jolloin matkan hinnaksi tulee 485 euroa. Yhden hengen huoneita on rajoitetusti.

Matka on tarkoitettu SSSL:n jäsenille seuralaisineen. Sille on varattu 30 paikkaa, jotka täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Matkalle ilmoittaudutaan Annakati Mattilalle 15.1.2018 mennessä mieluiten sähköpostitse annakati.mattila@pp.inet.fi  tai puh. 0400 435242. Kerro ilmoittautuessasi seuraavat tiedot: nimi, syntymäaika, puhelinnumero ja osoite (jollei sinulla ole sähköpostiosoitetta). Ilmoita myös mahdolliset ruokarajoitukset. Kerro samat tiedot mahdollisesta seuralaisestasi.

Maksuohjeet ja tarkempi ohjelma lähetetään ilmoittautuneille.

SSSL:n liittokokous: Somejätit vastuuseen sisällöistä

Internet ja sosiaalinen media tarjoavat maailmanlaajuisesti keinoja mielipiteen ilmaisuun ja tietojen välitykseen niillekin, joilla ei aiemmin ole ollut siihen mahdollisuuksia. Uudet välineet ovat parantaneet myös tiedonvälityksen ammattilaisten mahdollisuuksia ymmärtää suurta yleisöä kiinnostavia asioita ja ilmiöitä. Vaikka somen sisältö on usein aivan jotakin muuta kuin tiedon keräämistä, sen varmentamista, erittelyä ja tulkintaa eli perinteistä journalismia, se on lisännyt sananvapautta, mullistanut viestinnän kentän ja haastanut perinteisen median. Erityisesti nuoret saavat lähes kaiken seuraamastaan uutisvirrasta somen kautta.

 

Sosiaalinen media on tuore ilmiö. Vielä nyt ei voi nähdä, kuinka se kehittyy ja mitä kaikkea se vaatii vastaanottajilta, viestinnän instituutioilta ja median sääntelyltä. On kuitenkin jo havaittu, miten tehokkaita internet ja sosiaalinen media ovat vihapuheelle, julkiselle häpäisemiselle, tarkoitushakuiselle somekohulle, valemedialle ja trollitehtaille. Sananvapauden nimissä esimerkiksi tutkijoiden, poliitikkojen, kansalaisaktivistien ja toimittajien sananvapautta pyritään todellisuudessa rajoittamaan ja luomaan pelon ilmapiiriä.

Vastuullisella medialla ja julkisilla toimijoilla pitäisi olla nykyistä enemmän resursseja, jotta ne kykenisivät paljastamaan valemedian massiivisia operaatioita ja valeuutisointia. Myönteistä on, että Euroopan unioni on havainnut nämä ongelmat ja ryhtynyt laatimaan säännöstöä ja sanktioita sähköisten julkaisualustojen sisällön siistimiseksi.

 

Sananvapauden ihanne on erilaisten tietojen ja näkemysten vapaa leviäminen ja avoin yhteiskunnallinen keskustelu. Se ei kuitenkaan toteudu internetin julkaisualustoilla siitäkään syystä, että internetin jättiläisten, kuten Facebook, Twitter ja Google, tavoitteena on ollut kasvattaa liiketoimintaansa mahdollisimman paljon. Siihen ne pyrkivät omilla algoritmeillaan, jotka muokkaavat tarjottavaa uutisvirtaa klikkausten osoittaman kiinnostuksen mukaisesti. Se on johtanut näkemysten ja uutisvirran polarisaatioon, kuplautumiseen, heimoutumiseen ja ristiriitojen voimistumiseen. Se, joka hallinnoi algoritmia, käyttää suurta valtaa.

 

Jotta sananvapaus ja siihen kiinteästi kytkeytyvä vastuu toteutuisivat myös internetissä, tarvitaan uutta vastuun kantamisen järjestelmää kansallisesti ja ylikansallisesti. Aivan samalla tavoin kuin perinteisillä julkaisijoilla on vastuu julkaisujensa sisällöistä, someyhtiöillekin on laadittava pelisäännöt toimintansa ja sallitun sananvapauden rajoista. Myös somen käyttäjien tulisi ymmärtää, miten algoritmit toimivat. Demokratioiden on voitava puolustaa lainsäädännöllä kansalaisten oikeutta oikeisiin tietoihin ja vapaaseen viestintään.

 

Someviestintä on haastanut perinteistä journalismia edustavat ja vaalivat tahot vahvistamaan asemaansa internetin julkaisualustoilla.

Käytännössä se tarkoittaa kiinnostavan ja luotettavan aineiston tarjonnan kasvattamista internetissä ja resurssien lisäämistä tähän toimintaan. Vain näin vastuullinen media voi välttyä joutumasta alakynteen somen kohutarinoiden ja klikkijournalismin edessä. On myös tärkeää, että somen myötä syntynyt ja kasvava somevaikuttajien, kuten tubettajien ja bloggareiden joukko, ymmärtää vastuunsa ja muotoilee itselleen ja julkistaa vastaanottajilleen toimintaansa ohjaavat periaatteet ja etiikan.

 

(SSSL:n liittokokouksen julkilausuma 24.11.2018)

Muistoruusut Untolalle

Jukka Halonen ja Maarit Hirvensalo laskivat liiton ruusut Untolan haudalle.

 

Toukokuun 21. päivänä tuli kuluneeksi sata vuotta siitä, kun kirjailija ja toimittaja Algot Untola murhattiin Helsingin Kruunuvuorenselällä. Myös Maiju Lassilan ja Irmari Rantamalan nimimerkkejä käyttänyt Untola jäi yksin toimittamaan Työmies-lehteä, kun muu toimitus paneni kansanvaltuuskunnan mukana Viipuriin.

Untola pidätettiin pian sen jälkeen, kun saksalaiset valtasivat Helsingin. Hän ei saanut oikeudenkäyntiä, eivätkä teloittajat jaksaneet odottaa Santahaminaan asti. Untola tuupattiin matkalla hinaaja Toskovan kannelta mereen, ja hänet ammuttiin sinne. Ruumis nostettiin takaisin kyytiin ja kuopattiin joukkohautaan. Myöhemmin armeija perusti sen päälle sikotarhan. Talvisodan alla Untolan omaiset saivat siirtää Untolan tomumajan Hietaniemen hautausmaahan. Jäämistö tunnistettiin punaisesta hiustupsusta.

Liiton hallituksen puolesta punaruusut Untolan haudalle laskivat puheenjohtaja Jukka Halonen ja Maarit Hirvensalo.

 

Manu ja Media