1907-1918: SSSL perustetaan

 

 

Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto SSSL on Suomen vanhin edelleen toimiva toimittajien ammatillis-aatteellinen etujärjestö. Sen juuret osuvat yksiin suomalaisen työväenlehdistön syntymisvaiheiden kanssa.

Ensimmäisenä varsinaisena työväenlehtenä ilmestymisensä aloitti helsinkiläinen Työmies, jonka ensi numeroa lehtipojat kaupustelivat pääkaupungin kaduilla viiden pennin hintaan 2. maaliskuuta 1895. Helsingin esimerkin mukaisesti työväenlehtiä alkoi ilmestyä myös muissa suurissa teollisuuskeskuksissa.

Turussa alkoi ilmestyä tammikuussa 1899 viikkolehti Länsi-Suomen Työmies, joka muuttui kuusipäiväiseksi 1906 Sosialistin nimellä. Tampereella Kansan Lehti aloitti paria kuukautta myöhemmin, ja sekin muuttui 1906 kuusipäiväiseksi.

Kotkassa ilmestyi vuonna 1900 kaksi kertaa viikossa Itä-Suomen Työmies, joka kuitenkin loppui vielä samana vuonna. Muutaman välivuoden jälkeen marraskuussa 1905 kotkalaiset saivat kolmipäiväisen Eteenpäin -lehden, joka muuttui 1914 kuusipäiväiseksi.

Viipurissa kamppailtiin julkaisuluvan kanssa, kunnes 1904 kaupungissa alkoi ilmestyä Työ. Alkuvaikeuksien jälkeen se alkoi ilmestyä 1906 kolmesti viikossa ja muuttui jo seuraavana vuonna kuusipäiväiseksi lehdeksi.

Suurlakko 1905 vauhditti työväenlehdistön nousua niin, että pari vuotta myöhemmin Suomessa ilmestyi 22 sosialidemokraattista lehteä. Työläisnaisille oli oma naisliiton julkaisema, nuorisolle oma nuorisoliiton julkaisema lehtensä.

OLI LUONNOLLISTA, että työväenlehtien toimittajat rupesivat puuhaamaan järjestäytymistä. Noihin aikoihin ei voinut ajatella, että kaikki Suomen journalistit olisivat menneet saman katon alle. Lehdet olivat politiikan tekemisen tärkein taistelutanner.

Kuvaavaa on, että sosialidemokraattien Oulun puoluekokouksessa 1906 oli hyväksytty mietintö, jonka mukaan puolueen jäsenillä ei ollut oikeutta ”astua porvarillisen sanomalehden toimitukseen, eikä muutenkaan ottaa osaa varsinaiseen toimitustyöhön”. Päätöstä vastaan rikkonut katsottiin puolueesta eronneeksi.

Ensimmäinen sosialidemokraattinen sanomalehtimieskongressi oli pidetty Turussa 1906 heinäkuussa. Kokoonkutsujina olivat toimineet Työmiehen päätoimittaja Edvard Valpas sekä Sosialistin toimittajat Taavi Tainio, Aukusti Rissanen ja Paavo Leppänen.  Kongressissa oli otettu ensimmäiset järjestäytymisaskeleet.

Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto ry perustettiin Tampereen työväentalossa Kansan Lehden toimituksessa 28.-29.12.1907 pidetyssä kokouksessa. Siihen osallistuivat tamperelaisen Kansan Lehden, viipurilaisen Työn, oululaisen Kansan Tahdon, porilaisen Sosialidemokraatin, kotkalaisen Eteenpäin -lehden, kuopiolaisen Savon Työmiehen, hämeenlinnalaisen Hämeen Voiman, mikkeliläisen Vapauden, jyväskyläläisen Sorretun Voiman ja lahtelaisen Raivaajan edustajat. Paikalla oli myös Väinö Hakkila edustamassa Sosialistista Aikakauslehteä ja Työväen Kalenteria sekä Vapaan kirjallisen työn tekijöinä esiintyneet Paavo Raittinen, Aarne Orjatsalo ja Matti Vuolukka.

”Sosialidemokraattisen sanomalehtimiesliiton tarkoituksena on olla sosialidemokraattisen sanoma- ja aikakauslehdistön toimituksissa ja taloudenhoidossa työskentelevien ja työskennelleiden sekä pääasiallisesti kirjallisella työllä toimeentulevien henkilöiden yhdyssiteenä ynnä valvoa ja edistää näiden ammatillista kehitystä ja tukea taloudellista asemaa”, kuului hyväksyttyjen sääntöjen ensimmäinen pykälä.

 

ENSIMMÄISEEN liittotoimikuntaan valittiin kolme jäsentä, jotka olivat järjestäytymisen jälkeen puheenjohtaja Kaapo Murros, sihteeri Anton Huotari ja taloudenhoitaja K. J. Jokisalo.

Ensimmäisellä puheenjohtajalla oli takanaan rautainen toimittajakokemus. Murros oli työskennellyt toimittajana Aamulehdessä, Päivälehdessä ja Kalevassa. Murros joutui lähtemään 1902 Yhdysvaltoihin, kun hän oli vastustanut laittomia asevelvollisuuskutsuntoja. Valtameren takana hän oli ollut toimittajana Amerikan Päivälehdessä, Siirtolaisessa, Työmiehessä ja Soihdussa.

Palattuaan Suomeen 1906 Murros oli ensin Sosialistin toimittajana Turussa, kunnes hän siirtyi 1907 päätoimittamaan Kansan Lehteä.

Jo ensimmäisessä kokouksessa liiton kunniajäseneksi valittu kirjakustantaja Matti Vuolukka tarjosi ensimmäisen kokousillan päätteeksi juhlapäivällisen Tampereen Kaupunginhotellissa, jossa vallitsi historiankirjojen mukaan ”rattoisa ja reipas mieliala”.

Mukana ollut Hämeen Voiman toimittaja Vihtori Huhta muisteli Työväen Joulualbumissa 1932, että ”vaikka siellä heiteltiin titteleitä pois noin kahdentoista tunnin ajan Hennessyn ja Salignacin avulla, niin sittenkin muisti pettää”.

 

LIITON ASIAKIRJAT vuosilta 1907-1918 katosivat sisällissodan melskeisiin, joten historiankirjoitus alkuvuosilta on ollut muistitiedon ja vanhojen sanomalehtien varassa. Ensimmäinen liittokokous pidettiin joka tapauksessa 17.10.1908 Helsingissä Työmiehen toimituksessa. Paikalla oli kolmisenkymmentä lehtimiestä.

Ensimmäinen liittokokous keskeytyi eduskunnan istunnon takia, koska moni kokousedustaja oli myös kansanedustaja. Illalla puolestaan vietettiin Helsingin työväenyhdistyksen uuden talon vihkiäisjuhlia. Kokous sai seuraavana päivänä päätetyksi tärkeimmän asian – palkkatariffit.

SSSL tuki jäsentensä koulutusta jo alusta alkaen. Vuoden 1910 liittokokous jakoi haun perusteella 500 markan ulkomaan matkastipendin Edvard Valppaalle. Tuon Hämeenlinnassa pidetty kokous valitsi liittotoimikunnan jäseniksi Emil Elon, Albin Karjalaisen ja Kullervo Mannerin. Samalla päätettiin, että liiton kotipaikaksi tulisi Tampereen sijaan Helsinki.

Kokouksessa hyväksyttiin yksimielisesti ponsilausuma, että työväenlehtien, ollakseen tehokkaana aseena työväen yhteisessä luokkataistelussa, tulee olla toimitetut jyrkässä köyhälistön luokkahengessä.

Liittotoimikunta määrättiin suunnittelemaan ”erikoisen sanomalehtipäivän viettämistä ensi vuonna mahdollisimman monilla seuduilla puoluelehtien tukemiseksi”. Samoin liittotoimikunta sai toimeksiannon tehdä laskelmia ja suunnitelmia oman uutistoimiston perustamisesta.

SEN SIJAAN tuossa Hämeenlinnan kokouksessa ei hyväksytty toimintavuoden tilien loppuselvitystä. Sitä ei hyväksytty edes seuraavan vuoden 1911 liittokokouksessa, joka pidettiin 3. elokuuta puoluekokouksen yhteydessä Helsingissä. Kokous asetti valiokunnan tarkastamaan vielä tilit ”ja ottamaan selvää herra Alex Salosen liitolta viemän summan suuruudesta”. Liittotoimikunnassa jatkoivat Manner ja Karjalainen, uutena varsinaisena jäsenenä joukkoon liittyi Erland Aarnio.

Tähän päättyvätkin tiedot SSSL:n alkuvuosien toiminnasta. Seuraavien vuosien toiminnoista ei ole edes mainintoja sanomalehdissä. Kuten hyvin tiedetään, seuraavat vuodet johdattivat Suomen itsenäistymisen tielle ja sisällissotaan, jossa joillakin liiton jäsenillä oli hyvinkin suuri merkitys.

Liiton puheenjohtajana vuodesta 1911 toiminut Kullervo Manner nimitettiin vallankumouksen luhistuessa jopa Suomen diktaattoriksi. Eero Haapalainen toimi Suomen työväen punaisen kaartin ylipäällikkönä. Korkeimman oikeusasteen, vallankumouksellisen ylioikeuden puheenjohtajana toimi sodan loppuvaiheessa liiton hallituksessa ollut Tyko Varto.

Voidaan sanoa, että SSSL:llä oli suorastaan enemmistö Kansanvaltuuskunnassa. Se ei tosin kerro liiton vallankumouksellisuudesta, vaan siitä, että vuosisadan alussa toimittajan, poliitikon, ammattiyhdistysjohtajan ja agitaattorin tehtävät sivusivat toisiaan.

Osa sosialidemokraattisista lehtimiehistä oli mukana punaisten puolella, osa katsoi tapahtumia visusti sivusta.

 

Sisällissodasta uuteen nousuun (osa 2) Vuodet 1918-1945

Ammattiyhdistyslehdet tulevat (osa 3) Vuodet 1946-1982

Sata vuotta täyttyy (osa 4) Vuodet 1983-2007