Kaarle XII oli katastrofaalinen hallitsija, joka kuitenkin, pitkän päälle, koitui kansalleen onneksi. Päteekö sama Putiniin?
Heti alkuun on myönnettävä, että historian tulkitseminen henkilöiden kautta on yleensä arveluttavaa. Mutta tänä pinnallisuuden ja populismin aikana olisi tärkeää, että suuri yleisö tuntisi kiinnostusta historiaan – ja se on helpointa tehdä, jos asioita katsoo henkilöiden kautta.
Vladimir Putinia on viime kuukausina verrattu moniin historian hahmoihin, useimmiten Hitleriin tai Staliniin. Sopiva vertailukohde olisi myös Kaarle XII (1682 – 1718). Toki Putinilla ja Kaarlella on monia eroavuuksia, mutta on heidän tekemisissään myös hämmästyttäviä yhteneväisyyksiä.
Heidän merkittävin yhteinen piirteensä on taipumus tehdä virheellisiä strategisia valintoja kerta toisensa jälkeen. Kaarlen tapauksessa tämä merkitsi Ruotsin suurvalta-aseman romahdusta. Moni arvelee, että Putinin Venäjälle on käymässä vääjäämättä samoin.
Ruotsi laajeni 1600-luvun kuluessa, Kaarle XII:n edeltäjien aikana niin että liki koko Itämeri sen hallinnassa. Menestyksen taustalla oli edistyksellisiä hallinnollisia uudistuksia, jotka mahdollistivat suuren laivaston ja tehokkaan armeijan ylläpidon. Huomattava osa menestyksestä selittyy kuitenkin sillä, että naapurimaat – varsinkin Venäjä ja Saksa (jota tuolloin ei valtiona edes ollut) olivat 1600-luvun heikkouden tilassa.
Kaarle XII oli kunnianhimoinen ja uhkarohkea – hän pyrki (Putinin tapaan) laajentamaan jo ennestään laajaa valtakuntaansa. Ei olisi ollut ollenkaan pakko. Tyytyminen Itämeren hallintaan olisi taannut Ruotsille runsaat verotulot merenkulusta ja taitava, pehmeä diplomatia olisi – ehkä – auttanut pysymään väleissä naapurimaiden kanssa. Kuten edeltäjänsä Kaarle kuitenkin janosi taistelukenttien glooriaa.
Hänen hallitsijakautensa alku olikin sotilaallisesti menestyksekäs. Niin oli Putinillakin. V. 1700 Kaarlen joukon murskasivat paljon suuremman venäläisen armeijan Narvassa. Seuraavat vuodet Kaarle kulki voitosta voittoon Puolan alueella. Hän tuntui tekevän mitä tahtoi, muttei ymmärtänyt, että voima synnyttää aina vastavoimansa. Aiemmin eripuraiset naapurimaat Venäjä, Puola, Preussi ja Tanska liittoutuivat.
Kaarlelle kävi kuten Putinille tänä vuonna. Hän sai vastaansa liittouman, jonka taloudelliset ja sotilaalliset resurssit olivat täysin ylivertaiset Ruotsiin verrattuna.
Ja kuten Putin, myös Kaarle oli all in -miehiä. Ahtaalle jouduttuaan hän pani v. 1709 kaiken yhden kortin varaan ryhtyessään taisteluun Pietari Suuren johtamaan Venäjän armeijaa vastaan. Se muuten tapahtui Ukrainassa, Pultavassa. Kaarlen joukon hävisivät totaalisesti, yli puolet armeijasta tuhoutui. Se oli katastrofaalinen taistelu, johon Kaarlen ei ikinä oli kannattanut ryhtyä. Eipä olisi Putininkaan kannattanut aloittaa sotatoimia eteläisessä Ukrainassa.
Kaarle XII sotatoimissa menehtyi kymmeniä tuhansia ruotsalaisia ja suomalaisia sotilaita. Myös siviilit joutuivat kokemaan pohjattomia kärsimyksiä, varsinkin siinä vaiheessa kun venäläiset tunkeutuivat 1710-luvulla Suomen alueelle Pohjanmaata myöten. Aika tunnetaan isovihana ja se on suoraa seurausta Kaarlen strategisista valinnoista. – Tällä hetkellä näyttää ilmeiseltä, että myös Venäjän kansa joutuu pakotteiden kautta kärsimään. Miten paljon? Sitä emme vielä tiedä.
Kaarlen elämän kokonaissaldo on kiistaton. Hänen aikanaan Ruotsi menetti asemansa eurooppalaisena suurvaltana. Ruotsi yritti vielä pariin kertaan paluuta vanhaan suuruuteensa, mutta onnistumisen edellytyksiä ei ollut. Ruotsista kehittyi hiljalleen rauhantahtoinen hyvinvointiyhteiskunta, joka ei ole sotinut yli 200 vuoteen.
Ehkäpä Kaarlen virheet sittenkin pitkän päälle ovat olleet onneksi ruotsalaisille!
Moni on varma, että Putinin Venäjänkin kohtalona tulee olemaan suurvalta-aseman heikentyminen. Joka tapauksessa Putinin strategisten virheiden seuraukset tulevat olemaan dramaattisia: Ukraina on löytänyt identiteettinsä ja tulee tästä vuodesta eteenpäin suhtautumaan Venäjän kaikkiin tekemisiin epäluulolla. EU ja Nato ovat hitsautuneet yhteen. Vihreä siirtymä harppaa eteenpäin ja se tarkoittaa, että Venäjän öljylle ja kaasulle löytyy yhä vähemmän ostajia. Kaikki läntisen Euroopan maat lisäävät turvallisuus- ja puolustusresurssejaan, mikä alentaa Venäjän suhteellista sotilaallista voimaa entisestään.
Venäjä tulee löytämään Putinin tekemiset edestään. Imperiumi todennäköisimmin heikentyy ja se on varmaan monille venäläisille kova paikka. Mutta olisiko se sittenkin heille siunaus? Voisiko siis olla niin, että Putinin virheet pitkän päälle koituvat onneksi Venäjän kansalle? Kuten Kaarlen virheet koituvat onneksi Ruotsin kansalle.
Tuomo Lilja
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja ja SSSL:n hallituksen jäsen.