Mielipidemittaukset ovat lupailleet sosialidemokraateille vaalivoittoa pian käytävissä kunta- ja aluevaaleissa. Näyttäisi selvältä, että demarit voittavat vaalit – ainakin edellisiin vaaleihin verrattuina. Sen sijaan SDP saa tehdä hartiavoimin töitä selvitäkseen molempien vaalien ykköseksi.
Toistaiseksi demareiden kannattaa siis unohtaa kannatusmittaukset, jotka ovat povanneet SDP:lle yli 24 prosentin kannatusta – eduskuntavaaleissa. Se luku tuskin tulee toteutumaan näissä vaaleissa. Tuorein Ylen mittaus lupaili kunta- ja aluevaaleihin maltillisempia lukuja, jos toki demarit olivat kärkipaikoilla sielläkin. Kuntavaaleissa marginaali on kuitenkin kokoomukseen nähden vain yhden prosenttiyksikön luokkaa. Se on kiinni otettavissa.
Toki SDP:llä on kunta- ja aluevaaleihin käytäessä vahva valttikortti puolellaan, ja se on nykyinen sinimusta hallitus. Vaikka eri vaaleista onkin kysymys, se on tehnyt parasta vaalityötä koko oppositiolle. Näillä näkymin siitä hyötyisivät muut paitsi vihreät ja Liike Nyt.
ooo
On hyvä muistaa, että mielipidemittaukset eivät ole vaalitulos. Edessä on vielä monta muuttujaa. Suurin niistä on kenties raha. Kokoomus pistää puolueista ylivoimaisesti eniten rahaa vaaleihin. Kun perussuomalaisten rahat eivät hupene järjestötoimintaan ja painettuihin lehtiin, heilläkin on aina heittää yli miljoona euroa vaaleihin. Näihin puolueisiin verrattuna SDP:n rahat ovat silakoita joulukaloiksi.
On selvää, että erityisesti suurissa kaupungeissa kokoomuksen ehdokkailla riittää omaa tai lahjarahaa, millä mällätä. Vaalimainonnan merkitystä ei kiistä kukaan.
Persuille nämä vaalit eivät ole sinällään kovin tärkeät muuta kuin jonkinlaisen itsetunnon kannalta. Aiemmissakaan alue- ja kuntavaaleissa puolue ei ole pärjännyt, eikä persuilla ole hinkua päästä aluevaaleissa päättämään terveydenhuollon asioista, kun puolueen puheenjohtaja on ensin tehnyt valtiovarainministerinä parhaansa soterahojen kuristamiseksi. Paljon kertoo, että jo persujen ehdokashankinta onnistui surkeasti.
Kuntavaaleissa keskusta veti vähemmän yllättäen ehdokkaita selvästi eniten listoilleen. Kepukin kärsii ajan ilmiöstä, jossa jäsenistö ikääntyy eikä enää herkästi lähde ehdolle. Ehdokasmäärä tippui liki parilla tuhannella. Demarit pärjäsivät sikäli paremmin, että pudotusta tuli vain puolen tuhannen verran, ja aluevaaleissa puolueella on ehdokkaita eniten.
ooo
Vaaleissa on rahan lisäksi muitakin muuttujia. Äänestysprosentti heiluttelee loppulukemia, ja jos korkea äänestysprosentti on viime aikoina suosinut persuja, niin näissä vaaleissa tuskin tuo luku tuskin nousee kovin korkeaksi. Jos äänestäjät eivät vaivaudu käyttämään kansalaisoikeuttaan, se taas perinteisesti suosii kokoomusta, jonka äänestäjät ovat varmimpia uurnalla kävijöitä. Voisi kuvitella myös keskustan myötätuulen vauhdittavan isäntämiehiä äänestämään.
Yksi mielenkiintoinen kysymys on, kuinka epäonnistuneen hallituspolitiikan protesti realisoituu ääniksi. Eurovaaleissa nähtiin, että ruotsinkieliset murjottivat puolueen persuyhteistyötä gallupeissa, mutta sitten totuuden hetkellä he menivät kuitenkin äänestämään RKP:tä.
On vielä yksi iso tekijä. Kansalaiset odottavat koittavissa vaalitenteissä SDP:n puheenjohtajalta Antti Lindtmanilta kenties sellaisia lupauksia, joita hän ei voi yksinkertaisesti antaa. Epävarmat ajat, hallituksen surkeasti onnistunut työllisyyspolitiikka ja talouden kurimus synnyttävät yhtälön, jossa kaiken voi tehdä reilummin, mutta silti niukkuutta jakaen.
JUKKA HALONEN