SSSL:n jäsenmatkalaiset tutustuivat Narvan seutuun.
Itä-Viro on ihmeitä täynnä, lausahti yksi SSSL:n tämän kevään jäsenmatkalla mukana olleista, kun häneltä kysyttiin matkavaikutelmia. Totta onkin, että ohjema sisälsi monenlaisia kokemuksia ja elämyksiä.
Yhden päivän teemana oli Narvan historia. Päivä alkoi tutustumisella 350 vuotta vanhaan raatihuoneeseen, joka remontoitiin muutama vuosi sitten, ja jota käytetään nykyisin pääasiassa juhla- ja edustustiloina.
Tanskalaisia ei kaivattu
Pikakatsaus kaupungin sotaisaan historiaan saatiin Narvan linnoituksen museossa. Linnoituksen perustivat 1200-luvulla tanskalaiset. Seudulla asuneet virolaiset suhtautuivat tulokkaisiin kuitenkin niin vihamielisesti, että tanskalaiset myivät linnansa liiviläiselle ritarikunnalle. Vuosisatojen saatossa Narvajoen varrelle noussutta linnoitusta ovat hallinneet Ruotsi, Venäjä, Saksa ja Neuvostoliitto. Nyt se on toistamiseen Viron hallussa.
Porilaisten marssissa mainittu Narvassa tapahtunut verenvuodatus ei vastoin arvausta liity kolmikymmenvuotiseen sotaan, vaan Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n aikaiseen Pohjan sodan taisteluun vuonna 1700. Ruotsin joukoissa Pohjan sodassa oli noin kolmannes suomalaisia.
SSSL:n ryhmä vieraili Kreenholmin manufaktuurin alueella, joka on vastikään avattu myös yleisölle. Alue on surullinen muistomerkki Narvan teollisesta historiasta. Saksalainen tekstiilikauppias Ludwig Knoop perusti ensimmäisen tekstiilitehtaansa Narvajoen saarelle 1800-luvun puolivälissä. Sen jälkeen tuotantoa laajennettiin niin, että manufaktuuri käsitti noin 50 hehtaarin maa-alueen. Suurimmillaan Kreenholm oli neuvostoaikana, jolloin siihen kuului seitsemän tehdasta. Enimmillään Kreenholmilla siellä yli 11 000–12 000 työntekijää ja se tuotti 75 miljoonaa metriä kangasta vuodessa.
Kreenholm oli kukoistuksensa aikoina kuin kaupunki kaupungissa. Tuotantolaitoksella oli oma asuinalueensa, lastentarhansa, koulunsa, sairaalansa, kolme kirkkoa, leipomonsa, palokuntansa ja jopa vankila.
Nykyään Kreenholmin alueen asunnot ovat siirtyneet yksityisomistukseen ja ruotsalaisen kiinteistöfirman omistamat tehdasrakennukset seisovat tyhjillään. Suojelluille rakennuksille on suunniteltu monenlaista käyttöä, mutta investointeihin ei ole löytynyt rahaa.
Venäläiset valppaina
Kolmantena retkipäivänä lähdettiin laivamatkalle Narvajokea pitkin Narvasta Narva-Jõesuuhun. Sillä kohdattiin myös Venäjän rajavalvontavene. Runsaan tunnin jokimatkan jälkeen rantauduttiin Narva-Jõesuuhun, jonka hienohiekkaista yli seitsemän kilometrin pituista rantaa reunustaa mäntymetsä. Meren ja mäntymetsän yhdistelmän on uskottu edistävän erityisesti keuhkosairauksista kärsivien terveyttä, minkä vuoksi monet lomailivat Narva-Jõesuun kylpylöissä.
Kaupungissa on edelleen useita kylpylähotelleja ja myös yksityisiä huviloita. Konkreettisena muistona neuvostomenneisyydestä ovat raunioituneet lomakodit ja -parantolat, joissa esimerkiksi Leningradin alueen ansioituneet työläiset saivat nauttia monenlaisista kylpylähoidoista.
Narvassa on yksi Viron kuudesta Inkeri-talosta. Se toimii itäisen Viron suomalais-ugrilaisten yhdyssiteenä ja pyrkii säilyttämään ja edistämään näiden kansojen perinteitä. SSSL:n matkalaiset saivat maisteltavakseen vatjalaisten perinnejuomiin kuuluvaa maitohorsmateetä ja piirakoita. Vierailun kulttuuriannista vastasi Katja Kuznetsova, joka kertoi vatjalaisista kansallispuvuista ja kansantavoista, soitti säkkipilliä ja lauloi vatjaksi ja inkeriksi.
Yrityspuisto tuo toivoa huomisesta
Kohtla-Järvellä tavattiin kaupunginjohtaja Henri Kaselo, joka esitteli kaupunkiaan ja sen toimintaa. Palavan kiven kaivoksistaan tunnettu vajaan 35 000 asukkaan Kohtla-Järve on Viron viidenneksi suurin kaupunki, jonka asukkaista noin 20 prosenttia on vironkielisiä.
Kasilon mukaan Kohtla-Järven suurimpia ongelmia on 10-12 prosentin työttömyys, johon kuitenkin on tulossa helpotusta, sillä kaupunkiin on äskettäin valmistunut uusi yrityspuisto. Virossa on ensi lokakuussa paikallisvaalit, joissa Kasilo uskoo sosialidemokraattien menestyvän.
Jäsenmatkan toiseksi viimeinen tutustumiskohde oli Tulivee-museo. Se kertoo ajasta, jolloin salakuljetus kukoisti Viron ja Suomen välillä. Syynä siihen oli Suomessa vuosina 1919–32 vallinnut kieltolaki. Sen aikana virolaiset salakuljettivat miljoonia litroja alkoholia pohjoisten heimoveljien janoa sammuttamaan.
Viinaa uitettiin usein ns. torpedoissa, joista oli helppo päästä eroon upottamalla, jos ei onnistunut välttämään virkavaltaa. Torpedoissa kulki kevyesti satoja ja jopa tuhansia litroja viinaa. Pisimmässä takavarikoidussa torpedossa oli 10 litran kanistereita 960.
Palmsen kartanon lähelle avatun muinaistaidenäyttelyn työt tuovat viestiä 6 000 vuoden takaa ja avaavat tuon ajan ihmisten maailmankäsitystä. Teokset ovat kopioita Äänisjärven kalliopiirroksista, jotka itse asiassa ovat kivityökaluilla tehtyjä uurroksia. Vanhaan myymälärakennukseen pystytettyä näyttelyä esitteli professori Kadi Pajupuu.
Teksti ja kuvat
Annakati Mattila