Kääntäjä on usein näkymätön hahmo. Tätä on alalla usein pidetty tavoitteenakin, eikä viestin välittäjän ole tarpeenkaan aina olla esillä. Hiljalleen sentään ollaan pääsemässä eroon siitä, että kirja-arvosteluissa kerrotaan ”kirjan kääntyneen suomeksi”, ja ainakin WSOY painaa jatkossa kääntäjän nimen etukanteen. Esimerkiksi tv-ohjelman kääntäjään kiinnitetään kuitenkin edelleen yleensä huomiota vasta sitten, kun katsoja huomaa – tai luulee huomaavansa – käännöksessä virheen, jota sitten suureen ääneen taivastellaan kääntäjän tyhmyyden ihmettelyn ohessa. Moni virhe ei tosiasiassa ole virhe, vaan pakon sanelema valinta, kun kaikki mahdollinen ei rajattuun ruututilaan mahdu, mutta tätä keskivertokatsoja ei näkymättömän kääntäjän tekemisistä tiedä tai tule ajatelleeksi.
Lukija ei usein näe kääntäjää, mutta ammattitaitoinen kääntäjä kyllä miettii, kenelle käännöstä kirjoittaa. Todellisuudessa oman työn vastaanottajaa ei silti monestikaan kohtaa. Eikä elävässä elämässä toisaalta yleensä törmää omiin käännöksiinsäkään. Kerran minulle tosin kävi niinkin: Etsin tietoa jostakin aiheesta käännöstä varten, ja riemastuin, kun löytyi uskottavan näköinen ja kattava lähdeteksti. Hyvän tovin sitä selailtuani ja toisen hetken omia arkistojani pengottuani totesin, että minähän sen olin kääntänyt. Tekstejä tulee ja menee; käännökset lentävät pesästä. Kaikesta ei jää kovin vahvoja muistijälkiä.
Mutta sitten ovat erikoistilanteet. Hetket, kun kammiossaan yksin kirjoittava kääntäjä pääsee niin lähelle ajankohtaisia tapahtumia, että eetterissä sinkoilevat uutiset hipovat nenänpäätä. Joitain vuosia sitten olin käännöstiimissä, jossa seurattiin muutaman intensiivisen viikon ajan laajaa kansainvälistäkin kiinnostusta herättänyttä ajankohtaista tilannetta. Tilanne eli ja töitä tuli. Tiedotteita ja uutisia käännettiin pikavauhtia, ja omat käännökset levisivät suurelle lukijakunnalle pitkin maailmaa. Veikkaisin, että valtioneuvoston kanslian käännös- ja kielipalveluissa oli viime talven Nato-kantojen käännösten kanssa samaan tapaan tavanomaista jännemmät paikat, kun koko maailman huomio oli Suomen päätöksessä.
Sanna Marin on joskus todennut pääministerikautensa loputtomista poikkeustilanteista, että myrskyn silmässä on rauha, jossa on hyvä keskittyä olennaiseen. Jokin tämän tyyppinen tunne liittyy myös näihin tavallista näkyvämpiin ja usein kiireellisiin käännöksiin. Oma ammattitaito ikään kuin tihenee ja tiivistyy, keskittyminen on huipussaan. Hetken ajan näkymätön kääntäjä on lähempänä kaiken keskipistettä.
Veera Hämäläinen
Kirjoittaja on kielenkääntäjä ja SSSL:n hallituksen jäsen.