Modernin journalismin murros tekoälyn aikakaudella
Tekoäly (AI) on viime vuosina mullistanut monia aloja, eikä journalismi ole poikkeus. Toimittajan työ, joka perinteisesti on perustunut tiedonhankintaan, analysointiin ja sisällön tuottamiseen, kohtaa nyt uusia mahdollisuuksia ja haasteita tekoälyn kehittyessä. Sananlaskun sanoin: “Maailma muuttuu Eskoseni”, ja tämä muutos näkyy myös toimituksissa.
Pyysin tekoälyä (Copilot) kirjoittamaan jutun sitä, miten tekoäly vaikuttaa toimittajien työhön. Edellä oleva on tekoälyn tuottamaa tekstiä. Samoin alaotsikko. Tekoälyn artikkeli korosti myös mm. nopeutta ja kykyä käsitellä valtavia tietomassoja ja toimittajan mahdollisuuksia paneutua aiheeseen syvällisemmin.
Esille nousi myös tekoälyn epäluotettavuus. Jos tarkkoja ollaan, niin sitaatti Aleksis Kiven Nummisuutareista kuuluu ”Niin maailma muuttuu, Eskoni”. Onko tällä mitään väliä? On sillä. Kun puhutellaan Eskoa, niin sanat on suunnattu aikuiselle, kun käytetään muotoa Eskoseni, niin puhuttelun kohde on vähemmän varteenotettava, jolle viisaampi jakaa viisauttaan.
Ehkä pikkujuttu. Mutta kun pikkujuttuja on paljon, niin niistä tulee iso juttu.
Oma kokemus 1. Olen monien muiden lailla hyödyntänyt tekoälyä työssäni. Ensimmäisen kerran tein niin joitakin vuosia sitten, kun kirjoitin artikkelin maantieliikenteen päästökaupasta. Artikkelin parissa taisi mennä pari työpäivää. Kun juttu oli valmis, pyysin aiheesta artikkelin tekoälyltä. Sain sen saman tien. Päälisin puolin se oli hyvä. Koska olin perehtynyt aiheeseen, löysin siitä muutamia virheitä ja puutteita. Luetutin tekoälyn artikkelin myös muutamilla tutuilla. Heistä se oli hyvä. Ensimmäisiä ajatuksiani oli, että miksi kukaan maksaisi kahden päivän työstä, jos se saa muutamassa minuutissa, sanotaanko vaikka että ”riittävän hyvän” jutun? Uskallan väittää, että tällaisia tahoja on.
Kokemus 2. Tein erään ammattiliiton 100-vuotishistorian 20 vuotta sitten. Nyt saan tehdä liiton lehteen artikkelisarjan aiheesta. Uteliaisuuttani pyysin tekoälyltä artikkelin liiton perustamisesta. Sain nopeasti ihan hyväntuntuisen jutun. Ensimmäinen ajatus oli, että ei saatana. Mihin minua tai muita kaltaisiani enää tarvitaan?
Järkytyksestä toivuttuani näin asian vähän kuin tekoäly. Voisin syventää aihetta, etsiä särmiä ja lyödä tekoäly laudalta. Minulla pitäisi olla siihen mahdollisuudet, sillä olin tehnyt liitosta yli 500-sivuisen kirjan. Olinhan lisäksi luova tyyppi. Kolmas reaktioni oli ihan vanhanaikainen ketutus. Tekoäly ei maininnut minua tai teostani jutun lähteissä, vaan nootitti tiedot liiton sivuille.
Saunan lauteilla. Keskustelin Turun avantouimareiden saunalla tietotekniikan asiantuntijan kanssa tekoälyn vaikutuksista. Hän sanoi, että koodareita tarvitaan jatkossakin tarkistamaan, että tekoälyn kirjoittama koodi on oikein. Sanoin että sama journalismissa. Faktat pitää tarkistaa. Lisäksi juttua voi ja pitääkin syventää ja särmätä sen näkökantoja.
Jos koodi on kirjoitettu väärin, niin järjestelmä ei toimi ainakaan toivotulla tavalla. Jos media vääristää totuutta, niin avoin, liberaali ja demokraattinen yhteiskunta on pahassa pulassa.
Dilemma. Jotta ennustukset tekoälyn avaamista journalistisista mahdollisuuksia voisivat toteutua, pitäisi olla riittävästi journalisteja, jotka niitä toteuttavat ja heillä resursseja tehdä työnsä hyvin.
Niin maailma voi muuttua, Eskoni.
Arto Jokela