Olin juuri pitkällä sairauslomalla ja kuuntelin radiota aamusta iltaan. Suurkulutin myös televisiouutisia ja ajankohtaisohjelmia. Kotonaoloaikaani osuivat myös vaaliväittelyt, joita niitäkin kuuntelin ja katselin paljon. Kahden kuukauden jälkeen tietomääräni mm. noidista (pääsiäinen), muuttolinnuista ja NATO:sta – vai pitäisikö sanoa suomalaisten NATO-kiihkosta – on kasvanut hurjasti.
Jo ensimmäisen viikon jälkeen hiffasin, miten kaikki mediat toistavat samaa sisältöä, kuuntelee sitten radiota, katsoo televisiota tai lukee printtimediaa tai nettijulkaisuja. Sen lisäksi, että aihepiirit olivat lähes samat kaikissa ohjelmissa, myös aihepiiristä kysyttävät kysymykset toistuvat samoina. Samoja sanoja ja väittämiä toistetaan uudelleen ja uudelleen. Etenkin vaaliväittelyissä toimittajien luoma asetelma siitä, mistä väittelyissä puhutaan, oli ilmeisen kapea, ja monet asiat esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, luontokadosta, mielenterveysongelmista sekä maahanmuutosta jäivät kysymättä. Toisaalta on myönnettävä, etteivät keskustelijat osanneet viedä vastauksiaan kysymysten rajoja laajemmalle.
Vaaliväittelyt ja asiaohjelmat toistoineen saivat oletettavasti meidät kaikki uskomaan toimittajien valitsemiin sisältöihin ja asetteluihin. Lopulta koitti vaalipäivä ja sen ilta. Puolueiden puheenjohtajat kertoivat ensitunnelmiaan, sitten jännittivät YLE:n ennustetta ja lopuksi nousivat omien kannattajiensa eteen kertomaan, miten meillä meni. Taas kuulijoille sanoitettiin, miten tämä vaalihomma nyt sitten meni ylipäätään ja kullakin puolueella erikseen.
Jossain vaiheessa vaali-iltaa nousi esiin, kuinka vaikeat ja pitkät hallitusneuvottelut on tulossa. Useaan otteeseen toistettiin, miten Petteri Orpon ja Sanna Marinin välit ovat niin vaikeat, että heidän on varmasti vaikea saada aikaiseksi yhteisymmärrystä hallitusohjelmasta. Pitkään, aivan liian pitkään tätä kelaa pyöritettiin kaikissa medioissa. Muutamassakin ohjelmassa kysyttiin valveutuneita arvauksia, kuinka kauan hallitusneuvottelut vievät. Aivan kuin neuvotteluihin käytetty aika olisi merkittävin asia hallitusohjelmasta sovittaessa.
En tiedä, kuka totuuden vaikeista hallitusneuvotteluista meille ensin kertoi, mutta toistamalla se arvio muuttui faktaksi. Tänään Petteri Orpo valittiin hallitustunnustelijaksi ja hän antoi muille eduskuntapuolueille hallitustunnustelijan kysymykset. Villi veikkaukseni on, että kysymykset on asetettu niin, että niiden avulla saadaan neuvottelukumppaneiksi muut oikeistopuolueet (PS, KD ja RKP). Yhtä villinä veikkauksena heitän, että itseasiassa hallitusneuvottelut eivät kestä kauan, joten oletettavasti Petteri Orpo saa heti alkumetreillä ensimmäisen sulan ministerihattuunsa.
Mediaan mahtuu muutama asia kerrallaan, eivätkä ne saa olla liian vaikeasti muotoiltuja. Kuopukseni näytti minulle TikTokissa ”yhden persujätkän” videon, jossa tämä nuorukainen ihmetteli, miksi kokoomus on isoin, vaikka vaalitulos värjäsi Suomen melkein kokonaan vaaleansiniseksi, ja kokoomuksella on vain naurettavan pieni pläntti etelässä. Lisäksi nuorukainen videolla ihmetteli, miten Orpo on muka pääministeri, vaikka sai niin paljon vähemmän ääniä kuin Riikka Purra. Tällaiset viestit menevät läpi helpommin kuin monimutkaiset selvitykset suhteellisesta vaalitavasta. Totuus on toisinaan toissijainen arvo ja usein liian vaikea selitettävä helposti.
Sanoilla on valtava voima, etenkin jos ne vielä osataan yhdistää merkityksiä vahvistavaan kuvaan. Sanat vaikuttavat ajatuksiin, tunteisiin ja toimintaan. Sanat luovat mielikuvia ja vaikuttavat tulkintaamme ympäröivästä maailmasta. Taitava toimittaja osaa kuljettaa vastaanottajia haluamiaan teitä, niin hyvässä kuin pahassa. Poliitikot käyttävät sanoja vaikuttaakseen ihmisten ajatuksiin ja mielipiteisiin niin vaalien alla kuin vaalien välissäkin, siitähän politiikassa on kysymys. Sanoilla ja sanavalinnoilla muokataan tulkintaa maailmasta.
Viestin lähettäjä kantaa vastuu viestin selkeydestä ja ymmärrettävyydestä. Viestintä on kuitenkin kahdensuuntainen väylä, joten myös vastaanottajalla on vastuussa sanojen ja viestien käsittelystä ja edelleen välittämisessä. Vastaanottajan pitää huomioida viestin konteksti tulkintaa tehdessään. Sanavalinnoilla ja muiden viestijöiden tavoitteiden arvailemisella rakennamme omaa todellisuuttamme, jota jaamme ympärillemme. Sanoja käyttäessämme luomme hyvää tai pahaa. Meistä jokainen voi valita, miten haluaa toimia, ja millaisten sanojen, ajatusten ja tunteiden välittäjä haluaa olla.
Leila Vasama
Kirjoittaja on SSSL:n varapuheenjohtaja