SSSL:n foorumissa Valkeakoskella 25.7.2025 pohdittiin, miten käy totuuden, kun tekoäly ja valeuutiset ohjaavat tiedonvälitystä. Keskustelemassa olivat Ulkopoliittisen instituutin (UPI) johtaja Hiski Haukkala, kansanedustaja Timo Harakka ja HS:n säätiön yliasiamies Laura Saarikoski. Tässä kolumnissa Riitta Salasto tiivistää tärkeimmät nostonsa keskustelusta.
Tekoälyn aikanakin tiedonvälityksessä ja uutisten seuraamisessa on kyse ihmisten tekemistä valinnoista ja ajankäytöstä.
Ihmisten ajankäyttö on puntarissa. Saamme tietoa nopeasti klikkaamalla ja se on tätä päivää. Samalla jokainen klikkaus tai klikkaamatta jättäminen merkitsee. Nuoret ovat klikkauksen mestareita ja he seuraavat paljon kansainvälistä digitietoa. Jos klikkausten määrä on median mittari, on kysyttävä, onko tämä oikea tapa arvottaa sisältöjä?
Lukijoiden mielenkiinto on helposti juoruissa, seksissä tai väkivallassa. Juttuaiheissa häviäjiä ovat aiheet, jotka eivät kiinnosta massoja tai joiden seuraajat eivät ole digikansalaisia. Tiedon jäsentäminen ja olennaisen erottaminen epäolennaisesta jää lukijan vastuulle.
Tekoäly ja digitaalinen murros muuttavat myös tiedonvälityksen ammatteja ja ansaintamahdollisuuksia, toimitusorganisaatiota, lukijasuhteita ja sisältöjä. Tekoälyllä tuotetut sisällöt vievät elintilaa perinteiseltä medialta. Uutisointi on kaiken aikaa haastavampaa. Dis- ja misinformaatiolla1 ja tutkitun tiedon kyseenalaistamisella pyritään horjuttamaan yhteiskuntajärjestystä. Sensaatiouutiset menestyvät.
Yleisradio tavoittaa vielä Ruuhka-Suomen ulkopuolellekin jäävät alueet ja pitää kiinni lakisääteisestä julkisen palvelun tehtävästään. On kysymys suurista asioista: luottamuksesta yhteiskunnan elintilaan ja demokratiaan. Tämän panelistit nostavat valopilkkuna.
Muita valopilkkuja:
Tekoälystä saattaa median murroksessa olla hyötyäkin. Kehittyvien kieliohjelmien ansiosta kielirajat katoavat. Suomen kieli tosin on ehkä ongelma.
Ammattilaiset ja perehtyneet kirjoittajat voivat pitää laatutasoa yllä – jäsentyneelle journalismille on tilausta kaoottisessa maailmassa.
USA:ssa epäluotettavien medioiden määrä lisääntyy. Katsottiin, että Suomessa eletään vielä suhteellisen turvallisessa kentässä.
Voidaan verrata USA:n kalliista terveydenhuoltoa Suomeen ja kotimaamme voittaa tässäkin – sotepuolen ongelmista huolimatta.
Julkisen sanan neuvosto on myös haasteiden edessä. On pohdittava uutta tapaa hallita median kenttää. Katsottiin, että tieteen puolella Suomessa on vielä suhteellisen terve keskusteluympäristö, vaikka mediassa onkin havaittavissa asiantuntemuksen kuolemaa.
Median on pakko tarkastella omaa toimintaansa ja tavoittaa nuoret
Suomen Akatemian hankekuvauksista käyty keskustelu ei välttämättä ole aina rationaalista – eikä edes oikeaa keskustelua. Ei anneta epäluotettavuuden vallata alaa. Julkinen talous on murrosta, uutta tapaa toimia. Politiikan muutos on 180 astetta. On pidettävä yllä yhteistä käsitystä säädyllisyydestä. Mikä on pahaa, mikä hyvää?
Euroopan itsenäisyyttä sivuttiin ja sen velvollisuutta pitää yllä hyvinvointivaltioita, jolla on painava itseisarvonsa. Mielenkiintoisen keskustelun päättyessä kuulijat kokivat varmasti saaneensa tietoa, mutta myös kotiläksyä. Siirtyykö vastuu liian helposti ihmiseltä koneelle? Vastuu on kohdistettava kehittäjiin, käyttäjiin ja järjestelmien ylläpitäjiin, edellyttäen kylläkin uudenlaista normistoa.
Riitta Salasto
1 Disinformaatio on tarkoituksellisesti levitettyä väärää tietoa, jonka tavoitteena on vaikuttaa ihmisiin ja heidän ajatteluunsa (esimerkiksi valtiollinen propaganda). Misinformaatiokin on väärää tietoa, mutta sitä levitetään vahingossa (esimerkiksi virheellistä tietoa sisältävän uutisen jakaminen).