Hallituksen esityksistä ja ministereiden puheista kävi selväksi, että leikkauksia ja rakenteellisia uudistuksia tarvitaan lääkkeiksi paisuvaan valtionvelkaan ja talouden taantumaan. Etujen karsinta ja uudistukset tekisivät kipeää. Ne olivat kuitenkin välttämätöntä, jotta maan tulevaisuus ja kansalaisten hyvinvointi olisivat turvattuja. Suomesta oli tullut Euroopan sairas mies, joka oli jäänyt muista jälkeen. Hallituksen ministerit ja hallituspuolueiden edustajat hokivat, että laivan kurssia on käännettävä. Rahan jakamisesta oli tehtävä loppu.
Edellä oleva olisi kelvollinen kuvaus eduskunnassa alkaneesta budjettikeskustelusta. Siinä kiteytetään kuitenkin kevään 2015 eduskuntavaalikeskustelun ja vaalien jälkeen kootun keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten muodostaman Sipilän hallituksen talouspuheen ydintä. Ajankuva kiteytyi sanaan talouskuri. Sen välttämättömyyttä iskostettiin kansalaisten mieliin.
Talouskuri esitettiin kahdeksan vuotta sitten pakoksi, joka läpäisi kaiken kritiikin. Aivan samalla lailla sivuuttavat Petteri Orpon hallituksen ministerit ja tukijat nyt arvostelun, jonka keskiössä ovat heikompiin väestöryhmiin kohdistuvat säästöt ja työelämään kaavaillut heikennykset. Hallituksen hyvätuloisille esittämät veronkevennykset oikeutetaan puolestaan puheella jonkinlaisista kunniakansalaisista, jotka ovat kantaneet raskasta verotaakkaa vähäväkisen kansanosan hyväksi. Miltei liikuttavaa oli kuunnella pääministeriä, kun hän tulkitsi kiittelevään sävyyn myös opposition jakavan hallituksen kanssa talouden tervehdyttämisen pakon. Kuukausitolkulla sitä onkin tivattu hallituksen talouslinjan pyhittämiseksi.
* * *
Talouspoliittinen keskustelu nousee Suomessa politiikan keskiöön aina, kun valtion- ja kansantalous alkavat yskiä. Teemoiltaan ja sanomaltaan se myös toistaa jo aiemmista talousvaikeuksista tuttua puhetta.
Synkän sanoman on tarkoitus syyllistää meitä kaikkia ja synnyttää pelkoja, eikä tätä ole edes peitelty: milloin on vietetty kulutusjuhlaa, milloin on eletty muuten vain yli varojen. En kuitenkaan muista, että valtiovarainministeri olisi aiemmin kuvaillut maan tilaa katastrofaaliseksi kuten Riikka Purra budjettivalmistelun alettua. Yksin maan luotottajien uskon säilyttämiseksi ovat kirstunvartijamme valinneet tähän asti sanansa varovaisemmin.
Valtiontalouden tervehdyttäminen vaatii tietenkin perusteluja ja niitä saadaan ministeriöiden laskelmista ja ennusteista. Harva meistä kuitenkaan muistaa jälkikäteen esiteltyjen miljardien määriä. Sen tietävät myös talouskuria esittävät poliitikot. Siksi heille on tärkeintä synnyttää kansalaisissa tunne, joka tekee esitetyt toimet hyväksyttäviksi ja josta rakentuu sittemmin muistikuva eletystä ajasta. Taloudessa, jos missä, ovat tunteet avainasemassa.
Juha Sipilän hallituksen talouspuheita analysoineet Janne Autto ja Jukka Törrönen löysivät (2020) tuolloisesta hallituksen talouspuheesta selvän taivuttelun kaavan. ”Tunnistamme kolme tunteisiin vetoamisen tapaa: talouskuri on kivulias mutta välttämätön, se on epäoikeudenmukainen mutta vastuullinen ja siinä poliitikkojen ja kansalaisten on kyettävä luottamaan avoimesti toisiinsa”, Autto ja Törrönen kirjoittavat.
Joka on seurannut kuluvan syksyn budjettikeskustelua, löytää taatusti samat vetoavat ilmaisut hallituspuolueiden edustajien puheista. Yhteistä noille ja Sipilän hallituksen alkuajan puheille ovat myös kuvaukset valitusta tiestä eräänlaisena ”siltana yli synkän virran”. Jos nyt kiristämme vyötä, pelastamme hyvinvointiyhteiskunnan, saamme käännetyksi laivan kurssin ja nostamme maan kukoistukseen, kuuluu nyt enemmän tai vähemmän toiveiden ja ehkäpä myös rukousten varassa annettu lupaus.
* * *
Orpon ja Purran hallitus on mitä suurimmassa määrin tavoitteiltaan ”Sipilä kakkonen”. Sen on tarkoitus jatkaa ”uudistustyötä”, jonka vuonna 2015 koottu hallitus aloitti, ja jota suunniteltiin jatkettavan saman hallituskoalition voimin neljä vuotta myöhemmin. Se kariutui, kun demarit nousivat vaalien jälkeen pääministeripuolueen paikalle.
Selvimmin nykyhallituksen luonne Sipilän hallituksen työn jatkajana ilmenee työmarkkinoiden rukkaamisessa uuteen uskoon. ”Matsi kannattaa ottaa heti kauden alussa”, viitoitti tietä Sipilä kakkoselle jo ennen vuoden 2019 vaaleja EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies. Matsilla hän tarkoitti luonnollisesti työnantajien esittämien työntekijöiden ja ay-liikkeen aseman heikennysten läpiviemistä eduskunnassa. Niiden aika koitti vasta, kun sosialidemokraatit oli saatu kammettua pääministeripuolueen paikalta. Juuri siksi demareilla ei ollut pääsyä Orpon ykköseen.
Moni veikkasi vielä alkukesästä, että perussuomalaisten rivit alkaisivat rakoilla syksyn mittaan puolueen kannatuksen laskun ja hankalien päätösten myötä. Heiltä jäi kaiketi huomaamatta, että Suomen talouden sakkaaminen ja valtiontalouden akuutit rahoitusvaikeudet sopivat paremmin kuin hyvin perustelemaan Riikka Purran ja hengenheimolaistensa poliittisia tavoitteita. Heille meikäläinen hyvinvointivaltio ”elätteineen” on näyttäytynyt mädältä marjalta poimittavaksi. Mikä olisikaan sopivampi tilanne heittää sille hyvästit ja karsia sen rakenteita kovalla kädellä kuin nykyinen. Semminkin, kun kirstunvartijana istuu oma puheenjohtaja. Ehkäpä se persujen pariin otteeseen juhlima tilipäivä koittikin vasta nyt?
Reijo Hämäläinen
Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija
ja SSSL:n hallituksen jäsen.