Toimittajan työ kriisialueella eroaa tietenkin suuresti kotitoimituksen arjesta. Kyseessä ei kuitenkaan ole seikkailu vaan totuudenmukaisen tiedon kerääminen ja välittäminen, korostaa Ukrainassa kahteen otteeseen työskennellyt toimittaja Antti Halonen.
Halonen on kiertänyt laajasti maailmaa sekä toimittajana että tiedonjanoisena matkailijana. Työolosuhteet sotaa käyvässä maassa poikkesivat kuitenkin suuresti hänen aikaisemmista kokemuksistaan.
– Ensimmäinen Ukrainan-keikkani osui viime kevääseen, jolloin Venäjä pyrki vielä pohjoisesta kohti Kiovaa. Venäläiset ampuivat ohjuksia Länsi-Ukrainaan asti, ja ihmiset pyrkivät pakenemaan maasta suurin joukoin.
Totta vai tarua?
Sotajournalisti joutuu jatkuvasti erilaisen informaatiovaikuttamisen kohteeksi: hänelle tarjotaan valtavasti erilaista tietoa, jonka totuudenmukaisuudesta on usein vaikea ottaa selvää. On tyypillistä, että omia tappioita vähätellään ja vastapuolen takaiskuja liioitellaan. Tällaista vaikuttamista harjoittavat myös ukrainalaiset.
– Etenkin sodan alkuvaiheessa ukrainalaisten viesti meni lännessä läpi ehkä turhan helposti, Antti Halonen arvioi.
Sittemmin journalistit ovat oppineet käyttämään hyväksi etenkin avoimia lähteitä ja sosiaalista mediaa. Tietotulvasta on silti pyrittävä seulomaan esille faktat. Kun varmuutta ei ole saatavissa, hyvä menetelmä on esittää yleisölle molempien osapuolten versiot tapahtumista.
Fikseri organisoi ja tulkkaa
Millaisia asia sotakirjeenvaihtajan sitten on otettava huomioon?
– Ensinnäkin on pyrittävä huolehtimaan omasta turvallisuudesta. Ulkomaalainen toimittaja tarvitsee myös paikallisia yhteistyökumppaneita kuten fiksereitä ja tulkkeja.
Käytännön ongelmat ovat suuria, ja tilanteet vaihtelevat nopeasti, Halonen kertoo.
– Päivät voivat olla tosi pitkiä, ja niihin sisältyy paljon epävarmuutta. Missä yövytään, missä ja milloin syödään, mistä löytyy tietoliikenneyhteys. Ja miten kuljetaan: Kriisialueen toimittajien pakollisia vakiovarusteita ovat kypärät ja kunnolliset suojaliivit. Vilua ja märkää ei voi välttää, joten myös niitä varten on varustauduttava.
Fikserit eli ulkomaisten journalistien apuna toimivat paikalliset järjestelijät ovat erittäin tärkeitä.
– Fikserit tietävät akuutin tilanteet, ja heillä on välttämättömät paikalliset kontaktit. Kääntäminen on tärkeä osa fikserin työtä, sillä monet ukrainalaiset eivät puhu englantia. Fikseriä valittaessa luotettavuus on ykkösasia.
– Ei riitä, että käytettävissä on auto, vaan siinä on oltava myös kuljettaja ja polttoainetta. Tällaisia käytännön asioita kentällä joudutaan ratkomaan jatkuvasti.