Presidentinvaalit on käyty, ja Alexander Stubb on seuraava tasavallan presidentti. Toisen kierroksen kilpajuoksu meni yllättävän tiukaksi. Pekka Haavisto antoi Stubbille kovan vastuksen.
Sosialidemokraateille käyty presidentinvaali ei ollut todellakaan menestys. Jutta Urpilaisen saamaa 4,3 prosentin kannatusta ensimmäisellä kierroksella ei voi mitenkään kääntää onnistumiseksi.
Pika-analyysejä on jo tehty, ja niiden johtopäätökset ovat olleet osin odotettujakin. On syytetty aikapulaa ja demariäänestäjien tottumusta Haaviston äänestämiseen. Aiheellisesti se kolmas selitys on ollut taktinen äänestäminen.
Pettyneet ovat hakeneet syytä myös puolueesta. On kuulunut soraääniä, että Jutta olisi jätetty yksin. Samoin Sanna Marinin näkymätön rooli on harmittanut. Katkera kalkki on purettava johonkin, vaikka siihen ei olisi perusteitakaan. Parempi kysymyksenasettelu olisi, miksi Marin ei nostanut haluamaansa presidenttiehdokasta omaan hallitukseensa Brysselistä hyvissä ajoin.
ooo
EU-komissaari Urpilainen lähti alun alkaen epäkiitolliseen tehtävään. Mielipidemittaukset eivät luvanneet SDP:n ehdokkaalle maireita kannatuslukuja, peli näytti selvältä jo kaukaa.
Urpilaiselle tuli kuitenkin hetkensä, momentum. Se syntyi myöhäisen kehään hyppäämisen ja Haaviston lausuntojen takia. Kaikki muut ehdokkaat olivat kuluttaneet jo kasvojaan loputtomissa vaalitenteissä. Haaviston kampanja pelasi uhkapeliä, kun ehdokas julisti, ettei hän ollut yhtään punainen.
Tuoreelle ehdokkaalle oli siis tilaa, ja mediakin halusi tapansa mukaan vauhdittaa myötätuulella jännityksen ja mielenkiinnon palautumista selvältä näyttäneeseen asetelmaan.
Alku toimi. Ehdokas vakuutti omansa SDP:n puoluevaltuustossa, jossa hänen ehdokkuutensa vahvistettiin.
Voidaan vielä sanoa, että ehdokasjoukossa Urpilaisen ei tarvinnut hävetä. Hän oli komissaarin tehtävissään toiminut vuosikaudet kansainvälisillä kentillä. Urpilainen saattoi luetella loputtomiin valtionjohtajia, joiden kanssa hän oli henkilökohtaisesti keskustellut.
Sen sijaan jo lähdössä saattoi kyseenalaistaa Urpilaisen pääviestin. “Ketään ei jätetä” ei varsinaisesti kuulunut presidentin toimialaan ulkopolitiikan johtajana. Lopputuloksen jälkeen voi sanoa, että se ei toiminut.
Avauksessa heiluteltiin myös naiskorttia ja toisteltiin lasikattojen rikkomista. Tähän teemaan palattiin jälleen kampanjan loppupuolella.
ooo
Vaikka Urpilaisen kehään tulo onnistui, sitten ehdokas katosi maakuntiin kiertämään. Vierestä katsoen vaikuttaisi, ettei viestiä koskaan jalostettu loppuun. Presidentinvaaleja ei voiteta markettien edessä, ne voitetaan mediassa ja vaalitenteissä.
Ensimmäinen iskun paikka olisi ollut Ilta-Sanomien vaalitentissä 13. joulukuuta. Siinä Urpilainen oli tasaisen hyvä, mutta ei loistelias. Hän puhui osaavasti isoista turvallisuuspoliittista kysymyksistä, kuten ilmastonmuutoksesta ja globaalin etelän kehityksen edellytyksistä. Urpilainen korosti yhteiskunnan eheyden tärkeyttä. Hän totesi, että Euroopan on otettava nykyistä enemmän vastuuta puolustuksesta ja Ukrainaa pitää tukea.
Myötätuulta riitti sen verran, että Urpilaisen kannatus nousi mielipidemittauksessa kolmesta seitsemään prosenttiin. Se lupasi hyvää, joskin nousua olisi saanut heti olla enemmän. Kuitenkin jo seuraavassa, joulukuun mittauksessa, kannatus oli kääntynyt taas laskuun. Etsikkoaika oli karannut.
Viimeinen isku tuli, kun viimeiset mittaukset lupasivat Jussi Halla-aholle voimakasta nousua. Siinä vaiheessa oli selvää, että loput äänet jakautuisivat mielipidemittausten kärkiehdokkaille.
ooo
Toinen kierros kulki maltillisesti, ehkäpä jopa tylsästi. Molemmat ehdokkaat varmistelivat omia ääniään, mitä nyt Stubb voitti sapelinkalistelussa. Suurin erimielisyys tuntui hupaisasti syntyvän siitä, vastaisiko ehdokas tultuaan valituksi Vladimir Putinin onnittelusoittoon.
Mitä presidentinvaaleista jäi käteen? SDP:lle ainakin se oppi, että presidenttikilpa on maraton eikä pikajuoksu. Politiikan kliseinen sanasto sai täydennystä kahdesta ilmaisusta: “Ajattelen niin, että” ja “Pointti”.
Vielä kampanja-aikana korostui poikkeuksellisen vahvasti presidentin arvojohtajuus. Perustuslaki ei unilukkariutta tunne, nyt se ikään kuin sisään kirjoitettiin presidentin toimenkuvaan.
Jukka Halonen