Ajankohtaista

Liki neljän vuosikymmenen mittaisen monipuolisen journalistiuran tehnyt toimittaja Seppo Peltoniemi kuoli 7.2. 2026 72-vuotiaana Porissa. Hän oli syntynyt 1953 Harjavallassa Outokumpu Oy:n tehtaan kerrostalossa, kunnankätilön maailmaan saattamana. Peltoniemi oli SSSL:n kunniajäsen.

Seppo oli toimittajana luonnonlahjakkuus. Vaikka hänellä ei ollut alan varsinaista ammattikoulutusta, hänen sosiaaliset taitonsa, idearikkautensa ja huumorintajunsa sekä luontainen kirjallinen lahjakkuutensa nostivat hänen tunnetuksi ja arvostetuksi lehtimieheksi, jolla oli poikkeuksellisen laaja kontaktiverkosto.

Seppo kirjoitti enimmäkseen politiikasta, mutta tarvittaessa kaikesta muustakin uutisarvoisesta. Estonia-onnettomuuden aikaan hän oli ensimmäisiä toimittajia paikalla, kun onnettomuuden uhreja tuotiin Turkuun sairaalaan. Saattaa olla, että termi pätkätyö vakiintui arkikieleksi Sepon tekstien ansiosta.

Seppo elvytti huumorilehti Kurikan vappunumeroita ja suolsi merkkikaupalla huumoripakinoita lukijoiden iloksi. Hän oli verraton ideanikkari, joka keksi laittaa sprintterin juoksemaan hevosta vastaan kilpaa puolikkaan urheilukentän kierroksen mitan. Hevonen voitti turvan mitalla!

Suomen sen hetken paras naispainija sai Sepon kolmessakymmenessä sekunnissa siltaan, mutta ei haitannut – upea juttu oli syntynyt! Vuonna 1987 Seppo Peltoniemi sai voiton Sanomalehtien Liiton Suomen paras urheilujuttu -kilpailussa.

Jotkut kollegat olivat sitä mieltä, että räväkkyytensä takia Seppo olisi parhaiten sopinut iltapäivälehteen. Tämä ei silti tarkoita pinnallisuutta. Seppo nimittäin valmistautui juttuihinsa huolella, useimmiten nauhoitti haastattelunsa ja näki suuren vaivan tehdäkseen juttuihinsa koukuttavat otsikot. Ja saattoi olla hyvinkin kiukkuinen, jos toimitussihteerit otsikkoja viilasivat.

 ***

Sepon henkiset ja aatteelliset juuret olivat Harjavallan tehdasmiljöössä. Isä ja veli olivat tehtaalla töissä sulatossa. Seppo peri isä-Tuomolta mallin kirjoittamiseen jo varhain. Tuomo kirjoitteli tupakka-askin taustaan pieniä huomioita työelämästä ja laittoi ne sitten paikallislehtien yleisönosastolle ja käytti myös puheenvuoroja Metalliliiton ammattiosaston kokouksissa.

Kouluvuosien jälkeen Seppo Peltoniemi aloitti työelämän Outokummun ja Kemiran tehtailla, teki mielisairaanhoitajan sijaisuuksia kotipaikkakunnallaan ja Pieksämäellä sekä toimi nuorisotyöntekijänä Kangasniemellä. Nuorisosihteerin tutkinnon hän suoritti vuonna 1980 Suomen Nuoriso-opistossa Mikkelissä.

Mikkelissä Seppo aloitti toimittajan uransa. Vuosi oli 1978 ja mies 25-vuotias, kun Erkki Liikanen neuvoi häntä hakeutumaan paikalliseen Vapaus-lehteen. Parin vuoden kuluttua Seppo siirtyi Helsinkiin Työväen Sanomalehtien Tietotoimiston (TST) kesätoimittajaksi ja sitten Suomen Sosialidemokraatin työmarkkinatoimittajaksi. Nuo tehtävät olivat nuorelle miehelle aitiopaikkoja suomalaiseen politiikkaan.

Satakunnassa ilmestyneen Uuden Ajan Rauman aluetoimittajana Peltoniemi työskenteli vuosina 1980–1982, TST:n politiikan toimittajana 1982–1984, Työväen Urheiluliitto TUL:n lehden päätoimittajana ja tiedotuspäällikkönä 1984–87 ja sen jälkeen samoissa tehtävissä Teollisuustoimihenkilöiden liitossa vuoteen 1990.

TUL:n ja STL:n jälkeen Seppo palasi Demariin ensin aluepäätoimittajaksi Vaasaan Pohjanmaan Demariin ja sitten Helsinkiin päätoimitukseen, jossa Seppo työskenteli politiikan toimittajana. Peltsin hyrisevä nauru kuului toimituksessa eläköitymiseen 2016 saakka. Eläkevuodet Peltsi asui Porissa ja omien sanojensa mukaan katsoi, kun ruoho kasvaa ja maa kohoaa.

Seppo Peltoniemellä oli useita luottamustehtäviä. SAK:n valtuuston jäsen hän oli 1995–2005, Politiikan toimittajien yhdistyksen hallituksessa 1982–1984, Sosialidemokraattisten sanomalehtimiesten liiton (SSSL) hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana 1994–2006.

Seppo Peltoniemi työskenteli poliittisen eliitin tuntumassa. Juuriaan hän ei silti unohtanut, hänen yksi ohjenuoristaan oli vähäosaisten asian esiin tuominen. Mutta senkin voi tuoda esiin hauskasti. Ei elämän tarvinnut olla aina niin vakavaa!

Seppo Peltoniemeä jäivät lähimpinä kaipaamaan puoliso Leena ja heidän kaksi lastaan ja lapsenlapsi.

JUKKA HALONEN
Kirjoittaja on SSSL:n puheenjohtaja ja Peltsin pitkäaikainen työtoveri.

SSSL:n vuoden 2026 jäsenmaksut on laskutettu sähköpostitse. Jos et ole huomannut saaneesi liitolta postia, kurkista myös sähköpostiohjelmasi Spam- eli roskapostikansioon. Viestin lähettäjäksi on merkitty Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto SSSL ry<post@invoices.floapps.com>

Laskutusviesti sisältää linkin, jonka avulla voit ladata itse laskun itsellesi. Lasku on myös pdf-tiedostona viestin liitteenä. Niille jäsenille, joiden sähköpostiosoitetta ei ole liiton jäsenrekisterissä, lasku on lähetetty tekstiviestinä puhelimeen.

Kun lasku on maksettu, saat sähköpostitse linkin, jota klikkaamalla voit ladata digitaalisen jäsenkorttisi. Maksutiedot päivitetään jäsenrekisteriin kerran viikossa.

SSSL:n hallitus on päättänyt käynnistää liiton pian 120-vuotista historiaa käsittelevän akateemisen tutkimushankkeen. Tutkimuksen tulokset julkaistaan kirjana vuonna 2027, jolloin SSSL täyttää 120 vuotta. Teos kattaa siis liiton toimintavuodet 1907–2027.

Tutkimushankkeen toteuttajaksi on valittu Turun yliopiston poliittisen historian dosentti, valt. tri Olli Kleemola. Kleemolan tukena toimii historiatyöryhmä, jonka vetäjänä toimii liiton puheenjohtaja Jukka Halonen.

Tutkimushanke on perinteistä järjestöhistoriaa laajempi. Tarkastelun kohteena ei ole vain SSSL:n toiminta, vaan myös liiton rooli ja vaikutusvalta suhteessa yhteiskunnallisiin käänteisiin sekä eri toimijoiden suhtautuminen järjestöön.

Historiateoksen laajuudeksi on arvioitu 200–300 sivua.

Liiton nykyinen muovinen jäsenkortti vuositarroineen poistuu käytöstä ensi vuonna. Sen korvaa uusi digitaalinen mobiilikortti, joka on voimassa jäsenmaksunsa maksaneille jäsenille aina vuoden kerrallaan.

Mobiilikortti on jatkossa aina tallessa matkapuhelimessasi, ja sen voi myös tallentaa muiden korttien joukkoon Googlen ja Applen mobiililompakoihin.

Vuoden 2026 jäsenmaksut on tarkoitus laskuttaa joulukuussa, kun jäsenrekisterin siirto uudelle palveluntarjoajalle on valmis. Lasku toimitetaan sähköpostitse kaikille jäsenille, joiden sähköpostiosoite on rekisterissä. Niille jäsenille, joille on liiton tiedossa vain postiosoite, jäsenmaksulasku tulee postitse.

SSSL:n tämänvuotisessa foorumissa Valkeakoskella pohdittiin, miten käy totuuden, kun tekoäly ja valeuutiset ohjaavat tiedonvälitystä. Katso videotallenne tästä huipputason keskustelusta (UPI:n johtaja Hiski Haukkala, kansanedustaja Timo Harakka ja HS:n säätiön yliasiamies Laura Saarikoski) napauttamalla alla olevaa kuvaa.

SSSL:n jäsenmatkalaiset tutustuivat Narvan seutuun.

Itä-Viro on ihmeitä täynnä, lausahti yksi SSSL:n tämän kevään jäsenmatkalla mukana olleista, kun häneltä kysyttiin matkavaikutelmia. Totta onkin, että ohjema sisälsi monenlaisia kokemuksia ja elämyksiä.

Yhden päivän teemana oli Narvan historia. Päivä alkoi tutustumisella 350 vuotta vanhaan raatihuoneeseen, joka remontoitiin muutama vuosi sitten, ja jota käytetään nykyisin pääasiassa juhla- ja edustustiloina.

Tanskalaisia ei kaivattu

Pikakatsaus kaupungin sotaisaan historiaan saatiin Narvan linnoituksen museossa. Linnoituksen perustivat 1200-luvulla tanskalaiset. Seudulla asuneet virolaiset suhtautuivat tulokkaisiin kuitenkin niin vihamielisesti, että tanskalaiset myivät linnansa liiviläiselle ritarikunnalle. Vuosisatojen saatossa Narvajoen varrelle noussutta linnoitusta ovat hallinneet Ruotsi, Venäjä, Saksa ja Neuvostoliitto. Nyt se on toistamiseen Viron hallussa.

Porilaisten marssissa mainittu Narvassa tapahtunut verenvuodatus ei vastoin arvausta liity kolmikymmenvuotiseen sotaan, vaan Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n aikaiseen Pohjan sodan taisteluun vuonna 1700. Ruotsin joukoissa Pohjan sodassa oli noin kolmannes suomalaisia.

SSSL:n ryhmä vieraili Kreenholmin manufaktuurin alueella, joka on vastikään avattu myös yleisölle. Alue on surullinen muistomerkki Narvan teollisesta historiasta. Saksalainen tekstiilikauppias Ludwig Knoop perusti ensimmäisen tekstiilitehtaansa Narvajoen saarelle 1800-luvun puolivälissä. Sen jälkeen tuotantoa laajennettiin niin, että manufaktuuri käsitti noin 50 hehtaarin maa-alueen. Suurimmillaan Kreenholm oli neuvostoaikana, jolloin siihen kuului seitsemän tehdasta. Enimmillään Kreenholmilla siellä yli 11 000–12 000 työntekijää ja se tuotti 75 miljoonaa metriä kangasta vuodessa.

Kreenholm oli kukoistuksensa aikoina kuin kaupunki kaupungissa. Tuotantolaitoksella oli oma asuinalueensa, lastentarhansa, koulunsa, sairaalansa, kolme kirkkoa, leipomonsa, palokuntansa ja jopa vankila.

Nykyään Kreenholmin alueen asunnot ovat siirtyneet yksityisomistukseen ja ruotsalaisen kiinteistöfirman omistamat tehdasrakennukset seisovat tyhjillään. Suojelluille rakennuksille on suunniteltu monenlaista käyttöä, mutta investointeihin ei ole löytynyt rahaa.

Venäläiset valppaina

Kolmantena retkipäivänä lähdettiin laivamatkalle Narvajokea pitkin Narvasta Narva-Jõesuuhun. Sillä kohdattiin myös Venäjän rajavalvontavene. Runsaan tunnin jokimatkan jälkeen rantauduttiin Narva-Jõesuuhun, jonka hienohiekkaista yli seitsemän kilometrin pituista rantaa reunustaa mäntymetsä. Meren ja mäntymetsän yhdistelmän on uskottu edistävän erityisesti keuhkosairauksista kärsivien terveyttä, minkä vuoksi monet lomailivat Narva-Jõesuun kylpylöissä.

Kaupungissa on edelleen useita kylpylähotelleja ja myös yksityisiä huviloita. Konkreettisena muistona neuvostomenneisyydestä ovat raunioituneet lomakodit ja -parantolat, joissa esimerkiksi Leningradin alueen ansioituneet työläiset saivat nauttia monenlaisista kylpylähoidoista.

Narvassa on yksi Viron kuudesta Inkeri-talosta. Se toimii itäisen Viron suomalais-ugrilaisten yhdyssiteenä ja pyrkii säilyttämään ja edistämään näiden kansojen perinteitä. SSSL:n matkalaiset saivat maisteltavakseen vatjalaisten perinnejuomiin kuuluvaa maitohorsmateetä ja piirakoita. Vierailun kulttuuriannista vastasi Katja Kuznetsova, joka kertoi vatjalaisista kansallispuvuista ja kansantavoista, soitti säkkipilliä ja lauloi vatjaksi ja inkeriksi.

Yrityspuisto tuo toivoa huomisesta

Kohtla-Järvellä tavattiin kaupunginjohtaja Henri Kaselo, joka esitteli kaupunkiaan ja sen toimintaa. Palavan kiven kaivoksistaan tunnettu vajaan 35 000 asukkaan Kohtla-Järve on Viron viidenneksi suurin kaupunki, jonka asukkaista noin 20 prosenttia on vironkielisiä.

Kasilon mukaan Kohtla-Järven suurimpia ongelmia on 10-12 prosentin työttömyys, johon kuitenkin on tulossa helpotusta, sillä kaupunkiin on äskettäin valmistunut uusi yrityspuisto. Virossa on ensi lokakuussa paikallisvaalit, joissa Kasilo uskoo sosialidemokraattien menestyvän.

Jäsenmatkan toiseksi viimeinen tutustumiskohde oli Tulivee-museo. Se kertoo ajasta, jolloin salakuljetus kukoisti Viron ja Suomen välillä. Syynä siihen oli Suomessa vuosina 1919–32 vallinnut kieltolaki. Sen aikana virolaiset salakuljettivat miljoonia litroja alkoholia pohjoisten heimoveljien janoa sammuttamaan.

Viinaa uitettiin usein ns. torpedoissa, joista oli helppo päästä eroon upottamalla, jos ei onnistunut välttämään virkavaltaa. Torpedoissa kulki kevyesti satoja ja jopa tuhansia litroja viinaa. Pisimmässä takavarikoidussa torpedossa oli 10 litran kanistereita 960.

Palmsen kartanon lähelle avatun muinaistaidenäyttelyn työt tuovat viestiä 6 000 vuoden takaa ja avaavat tuon ajan ihmisten maailmankäsitystä. Teokset ovat kopioita Äänisjärven kalliopiirroksista, jotka itse asiassa ovat kivityökaluilla tehtyjä uurroksia. Vanhaan myymälärakennukseen pystytettyä näyttelyä esitteli professori Kadi Pajupuu.

Teksti ja kuvat

Annakati Mattila