Liki neljän vuosikymmenen mittaisen monipuolisen journalistiuran tehnyt toimittaja Seppo Peltoniemi kuoli 7.2. 2026 72-vuotiaana Porissa. Hän oli syntynyt 1953 Harjavallassa Outokumpu Oy:n tehtaan kerrostalossa, kunnankätilön maailmaan saattamana. Peltoniemi oli SSSL:n kunniajäsen.
Seppo oli toimittajana luonnonlahjakkuus. Vaikka hänellä ei ollut alan varsinaista ammattikoulutusta, hänen sosiaaliset taitonsa, idearikkautensa ja huumorintajunsa sekä luontainen kirjallinen lahjakkuutensa nostivat hänen tunnetuksi ja arvostetuksi lehtimieheksi, jolla oli poikkeuksellisen laaja kontaktiverkosto.
Seppo kirjoitti enimmäkseen politiikasta, mutta tarvittaessa kaikesta muustakin uutisarvoisesta. Estonia-onnettomuuden aikaan hän oli ensimmäisiä toimittajia paikalla, kun onnettomuuden uhreja tuotiin Turkuun sairaalaan. Saattaa olla, että termi pätkätyö vakiintui arkikieleksi Sepon tekstien ansiosta.
Seppo elvytti huumorilehti Kurikan vappunumeroita ja suolsi merkkikaupalla huumoripakinoita lukijoiden iloksi. Hän oli verraton ideanikkari, joka keksi laittaa sprintterin juoksemaan hevosta vastaan kilpaa puolikkaan urheilukentän kierroksen mitan. Hevonen voitti turvan mitalla!
Suomen sen hetken paras naispainija sai Sepon kolmessakymmenessä sekunnissa siltaan, mutta ei haitannut – upea juttu oli syntynyt! Vuonna 1987 Seppo Peltoniemi sai voiton Sanomalehtien Liiton Suomen paras urheilujuttu -kilpailussa.
Jotkut kollegat olivat sitä mieltä, että räväkkyytensä takia Seppo olisi parhaiten sopinut iltapäivälehteen. Tämä ei silti tarkoita pinnallisuutta. Seppo nimittäin valmistautui juttuihinsa huolella, useimmiten nauhoitti haastattelunsa ja näki suuren vaivan tehdäkseen juttuihinsa koukuttavat otsikot. Ja saattoi olla hyvinkin kiukkuinen, jos toimitussihteerit otsikkoja viilasivat.
***
Sepon henkiset ja aatteelliset juuret olivat Harjavallan tehdasmiljöössä. Isä ja veli olivat tehtaalla töissä sulatossa. Seppo peri isä-Tuomolta mallin kirjoittamiseen jo varhain. Tuomo kirjoitteli tupakka-askin taustaan pieniä huomioita työelämästä ja laittoi ne sitten paikallislehtien yleisönosastolle ja käytti myös puheenvuoroja Metalliliiton ammattiosaston kokouksissa.
Kouluvuosien jälkeen Seppo Peltoniemi aloitti työelämän Outokummun ja Kemiran tehtailla, teki mielisairaanhoitajan sijaisuuksia kotipaikkakunnallaan ja Pieksämäellä sekä toimi nuorisotyöntekijänä Kangasniemellä. Nuorisosihteerin tutkinnon hän suoritti vuonna 1980 Suomen Nuoriso-opistossa Mikkelissä.
Mikkelissä Seppo aloitti toimittajan uransa. Vuosi oli 1978 ja mies 25-vuotias, kun Erkki Liikanen neuvoi häntä hakeutumaan paikalliseen Vapaus-lehteen. Parin vuoden kuluttua Seppo siirtyi Helsinkiin Työväen Sanomalehtien Tietotoimiston (TST) kesätoimittajaksi ja sitten Suomen Sosialidemokraatin työmarkkinatoimittajaksi. Nuo tehtävät olivat nuorelle miehelle aitiopaikkoja suomalaiseen politiikkaan.
Satakunnassa ilmestyneen Uuden Ajan Rauman aluetoimittajana Peltoniemi työskenteli vuosina 1980–1982, TST:n politiikan toimittajana 1982–1984, Työväen Urheiluliitto TUL:n lehden päätoimittajana ja tiedotuspäällikkönä 1984–87 ja sen jälkeen samoissa tehtävissä Teollisuustoimihenkilöiden liitossa vuoteen 1990.
TUL:n ja STL:n jälkeen Seppo palasi Demariin ensin aluepäätoimittajaksi Vaasaan Pohjanmaan Demariin ja sitten Helsinkiin päätoimitukseen, jossa Seppo työskenteli politiikan toimittajana. Peltsin hyrisevä nauru kuului toimituksessa eläköitymiseen 2016 saakka. Eläkevuodet Peltsi asui Porissa ja omien sanojensa mukaan katsoi, kun ruoho kasvaa ja maa kohoaa.
Seppo Peltoniemellä oli useita luottamustehtäviä. SAK:n valtuuston jäsen hän oli 1995–2005, Politiikan toimittajien yhdistyksen hallituksessa 1982–1984, Sosialidemokraattisten sanomalehtimiesten liiton (SSSL) hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana 1994–2006.
Seppo Peltoniemi työskenteli poliittisen eliitin tuntumassa. Juuriaan hän ei silti unohtanut, hänen yksi ohjenuoristaan oli vähäosaisten asian esiin tuominen. Mutta senkin voi tuoda esiin hauskasti. Ei elämän tarvinnut olla aina niin vakavaa!
Seppo Peltoniemeä jäivät lähimpinä kaipaamaan puoliso Leena ja heidän kaksi lastaan ja lapsenlapsi.
JUKKA HALONEN
Kirjoittaja on SSSL:n puheenjohtaja ja Peltsin pitkäaikainen työtoveri.
