SSSL:n sääntömääräinen liittokokous pidetään lauantaina 26. marraskuuta
2022 alkaen klo 10.00 Helsingissä Lasipalatsin Palmu-kokoustilassa.
Lasipalatsi sijaitsee Helsingin keskustassa, rautatieaseman lähellä, osoitteessa Mannerheimintie 22–24.
Kokouksessa käsitellään sääntöjen 9 §:n määräämät asiat.
Liittokokoukselle tehtävät esitykset on toimitettava liittohallitukselle sähköpostitse osoitteella [email protected] viimeistään 23.10.2022 mennessä.
Liitto korvaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelta osallistuvien matkakulut kotipaikkakunnalta Helsinkiin halvimman matkustustavan taksojen mukaisesti.
Ennen kokouksen alkua on mahdollisuus aamupalaan. Kello 12.00 on liiton tarjoama lounas osallistujille. Sen jälkeen klo 13.00 alkaa liittofoorumi “Poliitikko ja julkisuus”. Tämä tilaisuus myös striimataan. Mikäli liittokokousta ei ole saatu ennen puolta päivää päätökseen, kokous jatkuu foorumin jälkeen klo 15.00. Tässä välissä tarjotaan iltapäiväkahvit/päätöskahvit.
Ruokatarjoilun vuoksi etukäteinen ilmoittautuminen liittokokoukseen on tärkeää. Ilmoita osallistumisestasi ja mahdollisista erikoisruokavalioista sähköpostilla 9.11.2022 mennessä [email protected].
Suomalainen ympäristöjournalismi on ottanut harppauksia viimeisten vuosikymmenten aikana. On pitkä matka siihen päivään, kun Suomen ensimmäinen ympäristötoimittaja palkattiin 1988 töihin, sattumoisin Demarin riveihin.
Vahvistunut ympäristöjournalismi ei automaattisesti kerro toimitusten luontoystävällisyydestä, vaan siitä, että luonnosta on tullut ihmistoimin uhka ihmiselle, ja siinä sivussa vähän kaikelle elolliselle. Puhutaan luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta.
Yhdessä asiassa ympäristöjournalismi voisi tehdä korjausliikkeen. Media voisi luopua vääristävistä, meille helpommin nieltäviksi muotoilluista ilmaisuista.
KUN LUONTO KATOAA, niin mihin se katoaa? Ihmisen tai kotieläimen kadotessa kohde on itse todennäköisesti siirtynyt toiseen paikkaan. Sen sijaan luonto ei katoa – se tuhoutuu. Yksinkertaistaen – jos suo kuivataan, sen eliölajit kasveista ja hyönteisistä nisäkkäisin eivät siirry toiseen paikkaan, koska toisella suolla on olemassa jo sen täyttävä floora ja fauna. On syntynyt korvaamaton vahinko. Luonto on tuhoutunut.
Aiemmin puhuttiin ilmaston lämpenemisestä, mutta se ilmaisu piti sisällään varsinaisen ikävän tosiasian. Niinpä Yhdysvalloissa keksittiin tilalle ilmastonmuutos. Siis global warming muuttui muotoon climate change. Muutos taas liittyy periamerikkalaisesti myönteisiin ilmaisuihin. Se oli mm. Barack Obaman presidenttikampanjan iskusana. Muutos luo mielikuva kehityksestä ja edistyksestä, vaikka ilmaston kohdalla se tarkoittaa järkyttävää lopputulosta.
Kun käytämme tällaisia kaunisteltuja ilmaisuja, itse asiaa jää niiden taakse. Meidän on helpompi työntää ongelmat syrjään, tuonnemmaksi, ehkä joskus hoidettaviksi. Eihän luonnontuho koita huomenna, eikä ilmaston lämpeneminkään näy joka päivä. Joku keksii sille hyviäkin puolia.
AIVAN NEROKAS KEKSINTÖ on ollut luoda sana epäpuhtaus. Ikään kuin kaikki olisi puhdasta, mutta jotain mönjää sentään jää. Ennen sille oli paljon yksinkertaisempi sana: saaste. Samaan sarjaan kuuluvat sanat jäte ja päästö. Jäte jää ja päästö pääsee, vaikka niillä on jättäjä ja päästäjä.
Päästössä on kyse aina joko tahattomasta tai tahallisesta myrkyllisen, tai vähintäänkin haitallisen aineen laskemisesta vesistöön, maahan tai ilmaan. Jäte ei ole jätettävää jätettä, vaan melkein kokonaan hyödyllistä raaka-ainetta. Ei siis pitäisi puhua jätteestä, vaan uusiomateriaalista.
Jotenkin hyväksymme jätteet ja päästöt asiaan kuuluvina. Helsingin Sanomat sivuutti kahdella palstalla Oder-joen tuhosta. Sen kärkenä olivat kalakuolemat, jotka eivät olleet syy vaan seuraus. Vasta viidennessä kappaleessa mainittiin, että ”veteen olisi mahdollisesti päästetty kemiallista jätettä”.
Kemiallista jätettä? Voiko myrkylle enää kauniimpaa ilmaisua keksiä?
Emme välitä, ennen kuin on pakko. Vaikkapa muoviongelma on vasta seuraavan sukupolven jättiläismäinen ongelma. Mittakaava katoaa, ja voimme keskittyä stressaamaan itseämme vaikka bensan hinnan nousemisesta.
AIVAN SAMAAN SARJAAN muiden joukossa kuuluu kasvinsuojeluaine. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi imidaklopiridia, klotianidiinia, tiametoksaania ja asetaminipridiä. Noille aineille on yhteinen nimitys neonikotinoidit, mutta on niille suomen kielessä se yksinkertaisempikin sana: myrkky. Yleisesti puhutaan torjunta-aineista, jolla ilmaisulla silläkin on myönteinen sävy. Näin siis suojellaan jotain hyvää, torjutaan jotain pahaa.
Annamme jälleen sanojen hämätä itseämme. Ammumme itseämme jalkaan, kun kasvinsuojeluaineet ja torjunta-aineet tappavat myös mehiläiset, kimalaiset, ampiaiset ja kukkakärpäset, joiden pölyttämistä tarvitsee 75 prosenttia kaikista viljelykasveista.
Kun luonnolla ei ole maksettuja lobbaajia, mainosmiehiä eikä sananvääntäjiä, yksinkertainenkin asia voi saada vaikeaselkoisen ilmaisun, kuten vaikkapa biodiversiteetti. Suomen kielessä se on kääntynyt muotoon luonnon monimuotoisuus. Lyhimmillään sen voisi ilmaista tässä muodossa: elämä.
Jukka Halonen
Kirjoittaja on SSSL:n puheenjohtaja ja tietokirjailija.
Mediakeskustelun panelistit: Petri Vanhala (oik.), Tuuli Aitchison ja Mari Tuohiniemi. Taustalla juontajat Arto Jokela ja Auli Kivenmaa.
Miten palkansaajia kohdellaan mediassa – ovatko he uhreja, sankareita vai gangstereita? Tätä kysyttiin SSSL:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa Valkeakoskella. Koko tilaisuuden voit katsoa videolta tämän tekstin lopussa.
Palkansaajien ja median suhdetta pohdittiin paneelikeskustelussa, johon oli kutsuttu asiantuntijoiksi Valkeakosken Sanomien päätoimittaja Mari Tuohiniemi, opiskelija ja Hesburger-aktivisti Tuuli Aitchison sekä Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala.
Tuohiniemelle ja Vanhalalle media-asiat ovat työn puolesta tuttuja, kun taas Aitchison tuli tunnetuksi vuosi sitten kohua herättäneistä uutisista, jotka kertoivat Hesburger-ketjun kehnoista työoloista. Keskustelu oli alkanut sosiaalisessa mediassa anonyymillä Jodel-kanavalla, mutta Iltalehti nosti teeman suuren yleisön tietoisuuteen, kun purilaisketjussa tuolloin työskennellyt Aitchison tuli omalla nimellään ja kasvoillaan julkisuuteen.
SSSL:n tilaisuus oli osa Valkeakoskella järjestettyä Työväen Musiikkitapahtumaa.
Ketä media rakastaa?
Keskustelutilaisuuden juontajina toimivat AKT-lehden päätoimittaja Arto Jokela ja PAMin viestintäasiantuntija Auli Kivenmaa. Juonikkaat juontajat olivat valmistelleet joukon teesejä, joita panelistien piti kommentoida. Ensimmäinen niistä kuului näin:
”Journalistinen media rakastaa nuoria, kaltoinkohdeltuja työntekijöitä, jotka nousevat barrikadeille puolustamaan oikeuksiaan.”
Päätoimittaja Mari Tuohiniemi oli väitteen kanssa samaa mieltä.
– Lukijat pitävät tällaisista tarinoista, joissa noustaan puolustamaan omia oikeuksia, hän perusteli.
Tuuli Aitchison yhtyi Tuohiniemen näkemykseen vain osittain.
– Media rakastaa kyllä kaltoin kohdeltuja nuoria siihen saakka, kunnes pitäisi tutkia, miksi nuoret voivat huonosti työpaikoilla, hän arvosteli.
Liittojohtaja Petri Vanhalan mukaan ikävät tapaukset, jotka nousevat julkisuuteen, ovat vain jäävuoren huippu. Myös Tuohiniemi uskoi, että nuorten huono kohtelu työelämässä on niin tavallista, että se ei aina ylitä uutiskynnystä.
Some on nuorten oma kanava
Toisen, samaan aiheeseen liittyneen väittämän mukaan sosiaalinen media on nuorille ainoa tapa saada äänensä kuuluviin silloin, kun heitä kohdellaan kaltoin. Aitchisonin mielestä asia on juuri näin.
– Some on nuorille usein ainoa tapa saada asioita julkisuuteen. Se on todella matalan kynnyksen media, jonne kuka tahansa voi postata mitä tahansa.
Vanhala ei väittänyt vastaan, sillä hänen mielestään asetelma on aivan luonnollinen.
– Sosiaalinen media on nuorille jokapäiväistä, se on heidän kanavansa. Sitä kautta he ajavat asioitaan.
Tuohiniemi muistutti, että mediaa tarvitaan myös silloin, kun jokin epäkohta on noussut somen kautta yleisön tietoisuuteen.
– Esimerkiksi Hesburger-keissi nousi kunnolla yleisön tietoisuuteen vasta sitten, kun Iltalehti ja muut valtamediat tarttuivat siihen. Vasta silloin nuorten ääni tuli isosti kuuluville.
Entä sitten ay-liike ja media? Juontajien teesin mukaan journalistista mediaa ei kiinnosta ay-liike tai ay-aktiivit näiden toimiessa työntekijöiden oikeuksien puolesta.
Tämä aihe oli selvästi Petri Vanhalan sydäntä lähellä.
– Työmarkkina-asiat tulevat esille neuvottelukierroksella, mutta ay-liikkeen jokapäiväinen työ ei mediaa kiinnosta.
Hän myönsi, että että työmarkkina-aiheet eivät välttämättä kiinnosta suurta yleisöä.
– Ay-liikkeelle oman sanoman läpi saaminen mediassa on tietenkin valtavan tärkeää, hän korosti.
Mari Tuohiniemi myötäili Vanhalan kantaa tässä kysymyksessä.
– Mediaa kiinnosta kaikki mitä maailmassa tapahtuu, mutta samalla on tehtävä valintaa siitä, mihin resurssit riittävät. Asiat nousevat yleiseen keskusteluun usein konfliktien kautta.
Tasapuolisesti työtaisteluista?
Juontajat haastoivat panelisteja kertomaan kantansa väitteeseen, jonka mukaan media kohtelee tasapuolisesti työnantajia ja työntekijöitä. Teesin mukaan näin tapahtui myös Paperiliiton ja UPM:n viimekeväisessä työtaistelussa.
Päätoimittaja Tuohiniemi arvioi journalistisen kokemuksensa perusteella, että ainakin pyrkimys on ollut toimia juuri näin.
– Media pyrkii parhaansa mukaan kohtelemaan kaikkia tahoja tasapuolisesti. Aina annetaan molemmille osapuolille kommentoimisen mahdollisuus, mutta toinen asia on, halutaanko kommentoida.
Aitchison halusi haastaa koko tasapuolisuuden käsitteen.
– Onko se tasapuolista, että painotetaan yhtä paljon molempia osapuolia, jos valta-asemat ovat hyvin erilaiset?
Hän mainitsi esimerkkinä Hesburgerin perustajan Heikki Salmelan ja hänen yrityksensä työntekijöiden erilaiset lähtökohdat.
– Salmelalla on paljon enemmän rahaa ja sosiaalista pääomaa kuin yhdelläkään työntekijällä. Työntekijät kuitenkin tietävät paremmin, millaista se työnteko oikeasti on, Aitchison vertasi.
Tuohiniemi vierasti ajatusta, että median pitäisi jutuillaan ryhtyä muokkaamaan yhteiskunnallista järjestystä. Hänen mielestään tiedotusvälineiden tehtävänä on välittää faktoja eikä pyrkiä ajamaan tavoitteita.
Omaa kantaa on jaksettava toistaa
Myös Petri Vanhala katsoi, että työntekijät ovat julkisuuskilvassa lähtökohtaisesti huonommassa asemassa kuin työnantajat. Hänen kokemuksensa mukaan medioilla on kuitenkin suuria eroja.
– On niitä, jotka kuuntelevat molempia osapuolia. Toisaalta on tosi paljon sitäkin, että halutaan voimakkaasti vaikuttaa lopputulokseen. Neuvottelijan on pidettävä pää kylmänä.
– UPM:n tapauksessa meillä oli ihan hirveä työ saada lehtiin sanomaamme läpi. Piti tavata toimittajia tosi ahkerasti ja selittää heille, mistä on kysymys, liittojohtaja muisteli.
Hän uskoo Paperiliiton vaivannäön tuottaneen myös tulosta.
– Helsingin Sanomien pääkirjoituksista oli nähtävissä, miten saimme vähitellen muutosta aikaan.
Vaikka myönteinen julkisuus on ay-liikkeelle tärkeää, Petri Vanhala varoittaa työmarkkinapäättäjiä myötäilemästä mediaa.
– Älä anna yleisen mielipiteen vaikuttaa loppuratkaisuun. Liittojen on ajettava asioita niin, että kenttä sen hyväksyy.
Joka neljännellä työpaikalla (23 %) työnantaja on perusteettomasti rajoittanut työntekijöiden ja luottamushenkilöiden oikeutta kertoa näkemyksiään työpaikkaa koskevista asioista julkisesti. Tieto käy ilmi SAK:n luottamushenkilöille lähettämästä kyselystä. Kysely tehtiin SSSL:n aloitteesta.
Yleisimmät tavat rajoittaa työntekijöiden sananvapautta ovat työpaikkaa koskevien asioiden kommentoinnin kieltäminen sosiaalisessa mediassa sekä mediahaastattelujen antamisen estäminen.
Sananvapautta on rajoitettu myös kieltämällä mielipidekirjoitukset tai vaatimalla, että työnantajan on voitava tarkistaa mahdolliset haastattelut etukäteen ennen julkaisemista. Osa luottamushenkilöistä kertoo myös, että toimittajilta on evätty pääsy työpaikalle.
SAK:n lakimies Paula Ilveskivi korostaa, että työntekijöillä on perustuslain takaama oikeus ilmaista mielipiteensä myös julkisuudessa.
– Tätä oikeutta rajoittavat kuitenkin määrätyissä asioissa salassapitovelvollisuus ja lojaalisuusvelvoite työnantajaa kohtaan. Sen vuoksi kysyimmekin luottamushenkilöiltä, rajoitetaanko sananvapautta perusteettomasti, eivätkä tulokset ole kovinkaan positiivisia.
Useampi kuin joka neljäs luottamushenkilöistä (27 %) kertoo työpaikalla olleen tilanteita, joissa työntekijän julkisesti esittämät mielipiteet ovat johtaneet työnantajan toimenpiteisiin. Useimmin tilanne on johtanut siihen, että työnantaja on kutsunut työntekijän keskusteluun tai puhutteluun tai antanut työntekijälle varoituksen. Joissakin tapauksissa työntekijä on jopa irtisanottu.
– Näissä tilanteissa auttaisi huomattavasti se, että työpaikalla sovittaisiin yhdessä selkeät toimintaohjeet ja pelisäännöt työpaikkaa koskevien asioiden tai mielipiteiden kertomisesta julkisesti, Ilveskivi sanoo.
Kaksi kolmesta luottamushenkilöstä (64 %) ilmoittaa, että työpaikalla on olemassa ohjeistukset työpaikkaa koskevien asioiden käsittelemisestä julkisuudessa. Kuitenkin vain noin puolet (54 %) kertoo, että ohjeistukset on sovittu yhteistyössä työntekijöiden ja työnantajan välillä. Ongelmia näyttää olevan myös ohjeistuksista tiedottamisessa, sillä vain puolet luottamushenkilöistä on sitä mieltä, että ohjeistuksista on tiedotettu henkilöstölle riittävästi.
SSSL:n varapuheenjohtaja Arto Jokela ei ole yllättynyt kyselyn tuloksista. SSSL on jo pitkään ollut huolissaan siitä, että yritykset ja julkiset organisaatiot pyrkivät entistä tarkemmin säätelemään näkymistään julkisuudessa.
– SAK:n kysely osoittaa tämän johtavan aika ajoin siihen, että tavallisten työntekijöiden ja jopa luottamusmiesten sananvapautta pyritään hyvin kyseenalaisesti rajoittamaan. Kaikkien etu olisi, että työpaikan asioista voitaisiin puhua avoimesti ja ilman pelkoa jatkoseuraamuksista. Tämä korostuu etenkin paikallisen sopimisen yhteydessä.
SAK toteutti työpaikkojen sananvapautta koskevan luottamushenkilöpaneelin helmi- ja maaliskuun vaihteessa 2021. Kyselyyn vastasi yhteensä 825 SAK:laisilla aloilla toimivaa luottamusmiestä ja työsuojeluvaltuutettua.
Kysely toteutettiin SSSL:n SAK:n edustajistolle tekemän aloitteen pohjalta.
Suomen sosialidemokraattisen sanomalehtimiesliiton puheenjohtaja Jukka Haloselle on myönnetty Suomen Leijonan 1. luokan ritarimerkki.
Toimittaja ja tietokirjailija Jukka Halosen työt ja luottamustoimet saivat tunnustuksen, kun Haloselle myönnettiin ritarimerkki. Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto oli esittämässä sitä hänelle. Halonen täytti tänä vuonna 60 vuotta.
Jukka Halonen on toiminut muun muassa Demarin päätoimittajana 1988-1997, politiikan toimittajana Helsingin Sanomissa, Sosialidemokraatissa ja Iltalehdessä. Hän on viimeiset kymmenen vuotta kirjoittanut ennen muuta Suomen historiasta eri julkaisuihin. SSSL:n puheenjohtajana Halonen on toiminut vuodesta 2014.
Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto puolustaa Yleisradion toimintavapautta. Liitto antoi sen puolesta julkilausuman liittokokouksessaan 21. marraskuuta 2020.
Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto SSSL ry ei näe perusteita Yleisradiota koskevan lainsäädännön heikentämiselle. Kaupallista mediaa edustava Medialiitto tavoittelee tilannetta, jossa Yleisradio ei saisi jatkossa julkaista tekstimuotoisia juttuja, elleivät ne liity suoraan ylen radio- ja televisio-ohjelmiin. Tämä heikentäisi ylen toimintamahdollisuuksia. Medialiiton mielestä ylen tekstimuotoisen verkkosisällön rahoitus on EU:n valtiontukisääntöjen vastaista ja vääristää kilpailua. Siksi Medialiitto teki vuonna 2017 kantelun EU-komissiolle. Asiaan liittyvä lakimuutos on tulossa eduskunnan käsittelyyn.
Ylen verkkopalvelu on ollut erittäin suosittua, vain iltapäivälehtien (is.fi ja il.fi) sivustot ovat suositumpia. Näin ollen kansalaisten palvelut ja tiedonsaanti heikkenisivät, jos ylen verkkotoiminta rajataan. Asia on tärkeä myös kriisivalmiuden näkökulmasta.
Yle-lain muuttamisesta on käyty laaja lausuntokierros. Viestintäalan tutkijoiden mukaan lakiesitys vähentäisi ilmaiseksi saatavilla olevaa laadukasta journalismia verkossa, mutta toisin kuin esityksessä annetaan ymmärtää, kaupallisen median ilmaistarjonta ei tätä heikennystä korvaisi.
SSSL katsoo, että yle-lain muutoksessa on kyse myös sananvapaudesta. Siksi SSSL ihmettelee, että osa EU-komission kanssa käydyistä keskusteluista ja komission näkemyksistä on salattu. Lainvalmisteluun liittyvien lausuntojen pitäisi ilman muuta olla julkisia – erityisesti kun kyseessä on sananvapaus.
SSSL on perinteisesti kannattanut vahvaa Yleisradiota vastapainona kaupalliselle medialle. Yleisradio on entistäkin tärkeämpi sosiaalisen median käytön ja siihen liittyvien valitettavien lieveilmiöiden yleistyessä. Enemmän kuin milloinkaan tarvitaan uskottavaa, journalistisesti korkeatasoista uutisvälitystä.
On totta, että Yleisradion julkisen palvelu tehtävä on määritelty puutteellisesti. Esimerkiksi viittaus tekstimuotoisiin sisältöihin puuttuu. Siksi SSSL katsoo, että Yle-lakia voidaan muuttaa siten, että tekstimuotoiset sisällöt kirjataan osaksi Yleisradion tehtävää.
”Ylellä on EK:n työvaliokunnassa vähän voitettavaa ja paljon hävittävää”
Yleisradion asema perustuu riippumattomuuteen ja pitkällä aikavälillä kansalaisten luottamukseen. Ohjelmatoiminta ja varsinkin uutisointi ovat katselijoiden ja kuulijoiden puntarissa joka päivä.
Monet muutkin asiat liittyvät riippumattomuuteen. Esimerkiksi henkilövalinnoilla on suuri symboliarvo. Yleisradion toimitusjohtajan meno EK:n hallitukseen ja sen työvaliokuntaan – ja Ylen hallituksen sille antama siunaus – luovat epäilyksen varjon riippumattomuuden ja uskottavuuden ylle. Monien kansalaisryhmien tuntemaa luottamusta on horjutettu.
SSSL:n liittokokous katsoo, että Ylen toimitusjohtaja ja hallitus osoittivat EK-asiassa huonoa harkintaa. Valinnoillaan he horjuttivat Yleisradion peruspilareita: riippumattomuutta, uskottavuutta ja luotettavuutta. Ylellä on EK:n työvaliokunnassa minimaallisen vähän voitettavaa ja vaarallisen paljon hävittävää.
Nimityksen perusteet ja siihen liittyvät riskit on otettava Ylen hallintoneuvoston käsittelyyn.
Pysyvä mediatuki on tarpeen sananvapauden ja demokratian turvaamiseksi, todetaan Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton julkilausumassa.
Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto SSSL tervehtii ilolla tietoa, että hallitus on luomassa Suomeen uutta pysyvää mediatukea parantamaan median toimintaedellytyksiä. Tuki on jatkoa jo nyt jaossa olevalle median koronatuelle.
Demokratia ja sananvapaus muodostavat parin, jossa molemmat tarvitsevat toisensa toteutuakseen. Myös sananvapauteen kuuluu kaksi eri puolta. Se on paitsi oikeutta ilmaista ja julkistaa, niin myös oikeutta ottaa vastaan tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä. Tämä ei toteudu, jos media on kovin yksipuolista.
Suomessa media on erittäin keskittynyttä. Se kaventaa pakostakin sisältöjä. Maakunnissa on enää käytännössä vain yksi ykkösmedia ja kaikkialla ei sitäkään. Demokratia kannalta on myös kyseenalaista, jos syntyy esimerkiksi kuntia, joissa paikallismediaa ei ole, vaan kuntapäätöksistä informoi vain kunta itse.
Journalistisin periaatteiden tehdyt sisällöt tarjoavat kansalaisille mahdollisuuden osallistua ja suunnistaa yhteiskunnassa. On tärkeää, että myös eri poliittisilla suuntauksilla on omaa journalismia. Yhteiskunnallisiin kysymyksiin tarvitaan erilaisia näkökulmia ja vakiintuneet näkemykset haastavaakin ajattelua.
Laadukasta journalismia ei synny ilman tekijöitä. Journalistien määrä on kuitenkin vähentynyt yli kolmanneksella 10 vuodessa.
Muissa pohjoismaissa on nähty, että media on erityinen bisnes, jota ei voi jättää vain markkinavoimien armoille. Tanskassa uutis- ja ajankohtaismedia tuki oli viime vuonna vajaa 69, Ruotsissa vajaa 61 ja Norjassa reilu 52 miljoonaa euroa. Tänä vuonna myös näissä kaikissa maissa jaetaan lisäksi koronatukea kuten Suomessakin. Muutoin meillä on jaossa vain määräaikaisia tukia. Lisäksi meillä arvonlisävero on muita pohjoismaita korkeampi.
SSSL näkee, että sananvapauden nimissä sisältöjen kovin tarkka määrittely tuen ehtona ei voi olla valtiovallan tehtävä. Toisaalta mediatuen olisi kuitenkin tarkoituksensa mukaisesti kyettävä tukemaan media monipuolisuutta ja laadukkaiden sisältöjen tekemistä. Tuen pitäisi toimia niin, että se voisi yltää myös uusiin toimijoihin. On vaikea ajatella, että monipuolisen median takaamiseksi tarkoitettua tukea saisivat yritykset, jotka samaan aikaan vähentävät toimituksellisia resursseja tai jakavat isoja osinkoja.
Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton puheenjohtajana jatkaa toimittaja Jukka Halonen. Liittokokous valitsi hänet tehtävään nyt neljännen kerran.
SSSL:n liittokokous pidettiin 21. marraskuuta 2020. Kokous valitsi puheenjohtajan lisäksi myös uuden liittohallituksen vuosille 2021-2022. Uuden liittohallituksen varsinaisiksi jäseniksi valittiin Arto Jokela, Maarit Hirvensalo, Reijo Hämäläinen, Saana Lamminsivu, Tuomo Lilja, Hannu Taavitsainen, Hannu Tuovinen ja Leila Vasama.
Liittohallitusta täydentää viisi varajäsentä, järjestyksessä Auli Kivenmaa, Helena Laukko, Kari Lopperi, Leena Niinimaa ja Aleksi Rainos. Liittokokous teki henkilövalinnat yksimielisesti. (Kuva: Hannu Taavitsainen)
SSSL:n liittokokouksen yhteydessä 21. marraskuuta julkistettiin Mustemaalari-palkinnon saaja. Tämä tunnustus merkittävästä journalistisesta elämäntyöstä jaetaan joka toinen vuosi. Palkinnon sai Tuomo Lilja.
Valtiotieteiden opiskelija Tuomo Lilja (s. 1957) aloitti journalistin uransa Suomen Sosialidemokraatin kesätoimittajana 1981. Hän rekrytoitiin saman tien Paperiliittoon toimitussihteeriksi. Syksyllä 1983 hän palasi Suomen Sosialidemokraattiin, jossa toimi työmarkkinatoimittajana, taloustoimittajana, eduskuntatoimittajana ja Perjantai-Extran toimittajana.
Vuoden 1989 alusta Tuomo palasi takaisin ay-liikkeen palvelukseen, sillä kertaa pysyvästi. Hän aloitti VTY:n Valtimo-lehden päätoimittajana. Vuonna 1994 työura jatkui Kemianliitossa Reaktio-lehden päätoimittajana. Liiton nimi muuttui myöhemmin TEAM Teollisuusalojen ammattiliitoksi. Viimeinen palkka ennen eläköitymistä 2018 tuli Teollisuusliitosta, johon TEAM oli sulautunut yhdessä Metallin ja Puuliiton kanssa.
Tuomo Lilja teki siis liki 30 vuoden uran ay-lehtien päätoimittajana. Kirjoittamista hän ei suinkaan ole jättänyt, vaan hän tekee edelleen free-töitä. Lisäksi hän raportoi facen kautta tarkasti polkupyöräseikkailuistaan ympäri Euroopan. Fanit odottavat myös raporttia fillarimatkasta halki Japanin.
Mustamaalari-palkinto on jaettu Kansan Sivistysrahaston kautta vuodesta 2008. Ensimmäiseksi sen sai porilaisen Uusi Aika -lehden pitkäaikainen työmarkkinatoimittaja Pentti Välimaa. Sen jälkeen palkinto on myönnetty 2010 Puuliiton Särmä-lehden pitkäaikaiselle päätoimittajalle Annakati Mattilalle, vuonna 2012 Metalliliiton Ahjo-lehden päätoimittajalle Heikki Piskoselle, vuonna 2014 Yleisradiossa politiikan toimittajana elämäntyönsä tehneelle Hilppa Kimpanpäälle, vuonna 2016 Kansan Lehdessä, Turun Päivälehdessä ja Uutispäivä Demarissa toimittajana uurastaneelle Timo Vainiolle ja vuonna 2018 Yleisradion pitkäaikaiselle politiikan toimittajalle Pentti Lumpeelle.
Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton sääntömääräinen liittokokous siirtyy vallitsevan koronatilanteen vuoksi järjestettäväksi hybridikokouksena Helsingissä. Kokous pidetään lauantaina 21. marraskuuta klo 13.00 alkaen YK-liiton tiloissa (Siltasaarenkatu 4, 7.krs). ´
Jäsenillä on mahdollisuus osallistua kokoukseen täysivaltaisesti myös etänä tai asiamiehen välityksellä. Yksityiskohtaiset menettelyohjeet lähetetään jokaiselle jäsenkirjeessä.
